Sairaasti sukkaa

 Postasin instagramin puolelle kuvan Lankajengin neulebingosta, kun olin saanut yhden BINGON!! Tämä ei nyt ollut se asia, miksi aloitin kirjoittamaan tätä postausta, vaikka iso asia onkin😅vaan se, että käytin kutoa-sanaa neuloa-sanan asemasta. Olen tästä joskus aikaisemminkin blogissani kirjoitellut, miten maantieteellisesti jakautuu tämä, missä kudotaan sukkia ja missä taasen neulotaan, mutta nyt jostakin syystä aloin miettimään tätä uudestaan. Tein aikaisemmin päätöksen, että käytän blogissani neuloa-sanaa, vaikka se ei tunnu minulle luontevalta, mutta yhtenäisen linjan takia ajattelin olevan selkeämpää näin. Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Asun kaksikielisessä kaupungissa Kokkolassa/Karlebyssä. Olen kaksikielisestä perheestä lähtöisin; äiti suomenruotsalainen, isä suomalainen. Minä puhun suomea, isosisko puhui suomea ja ruotsia äidinkielenään. Ympäröivät kunnat mm. Alaveteli, Kruunupyy, Larsmo, Teerijärvi jne ovat taasen ruotsinkielisiä kuntia ja niissä puhutaan pääosin ruotsia

Kun aloitin kirjoittamaan blogiani kolmisen vuotta sitten, tarkoituksenani oli yhdistää käsityöt ja elämäni kroonisesti sairaana ME- ja MCS-potilaana.  Kun mietin, että kirjottaisin vain käsitöistä, huomasin, että ei se onnistu ilman sairauksien esiintuomista, koska ne tekevät käsitöiden tekemisestä todella haastavaa. En myöskään halunnut keskittyä vain sairauksiini, koska kutominen on aina ollut suuri osa elämääni, nytkin sairaana se on se toiminto, mitä teen vaikka silmät ummessa ja pää kainalossa, niinkuin tavataan sanoa. Näin on ollut aina, ihan nuoruudestani asti, ja voin hyvinkin sanoa, että poikakaverit, jotka eivät ole kestäneet ainaista kutomistani, ovat saaneet häipyä😁 Se ehkä kertoo siitä, kuinka iso rooli kutomisella on elämässäni. Sanotaan, että käsityöt rauhoittavat autonomista hermostoa ja rentouttavat. Miksi ne eivät tekisi sitä sairaallakin? Päätin myös aikoinani, että vaikka tuon esiin sairauteni blogissa, en halua velloa niissä. Voisin kertoa kaikista vaikeuksista p

 Harvoin joudun postaamaan, että purkasin sukat langan takia, mutta nyt tuli eteen tällainen tilanne. Oli kyllä pettymys tämä uusi Novitan Runo-lanka.  Sukkamalli on ihana ja ihastuin siihen heti ja halusin tehdä sukat. Itse malli ei sinänsä ole vaikea, mitä nyt langankiertoja on koko ajan, mutta senkin olisin kestänyt, jos lanka olisi ollut siedettävämpää. 80% villaa, 20% polyamidia, joten luulisi, että on sukkalankaa, mutta katkeaa koko ajan. Tämän verran jaksoin tehdä ennenkuin meni hermot ja kolmesti on lanka ohennut tänä aikana niin, että yksinkertaisesti vain katkeaa silleen ärsyttävästi ”hiipumalla”. Kun ajattelen, että tällä langalla pitäisi vielä silmukoida jalkaterään osaa tuosta kuviosta, ei kyllä huumori riitä. Jollakin toisella on ollut paljon paremmat hermot kuin minulla, kun on tehnyt nuo mallisukat😅👍 Nyt kokeilen tehdä samaa sukkaa ihan perusseiskaveikan ruskean eri sävyillä; katsotaan mitä siitä tulee. Enpä tiedä, mitä teen tällä Runo-langalla. Voisin ajatella, että

 Teistä ehkä tuntuu siltä, että olen aivan unohtanut teidät enkä käy lukemassa blogejanne, mutta totuus on ihan toinen. En ehkä muista käydä vastaamassa kommenteihinnekaan, mutta siltikään en ole unohtanut asiaa. Eilen illalla nukkumaan mennessä, otin puhelimen käteeni ja aloitin jo lukemaan, mitä teille kuuluu, mutta jossakin vaiheessa olen nukahtanut ja homma on jäänyt kesken. Voisin ehkä sanoa, että on kiirusta, mutta ihan itse kehittelemääni kiirettä. Huonontuneen kognition takia organisointi on vaikeampaa ja aina huomaan ottaneeni tilauksia vastaan enemmän kuin laki sallii. Tiedän kyllä selviäväni tilauksista määräajassa, mutta olisihan se helpompaa itselle, kun osaisi hieman laskeskella mitä mihinkin työhön menee aikaa ja silleen, että siihen on reilusti aikaa. Sanoisin, että syyskuun lopulla helpottaa ja pääsen taasen seuraamaan toden teolla, mitä teille kuuluu. Lueskelen tietenkin nytkin aina välillä, mutta voi olla että kommentointi jää vähemmälle, mutta olkaa kärsivällisiä; p

 Tänä sunnuntaiaamuna istuessani nojatuolissani aamukahvin juoneena ja kutimet kädessä tunsin sen taas; olen palautunut pahimmasta kurimuksesta rasituksen jälkeen. Aivot toimivat, kroppa on entisensä, kivut jaloissa siedettävät ja suunnittelen jo seuraavaa etappia elämässäni😅 Tästä sen yleensä tiedänkin; ajattelu pelaa ja suunnitelmia syntyy mielessä ja ne pitää tietysti ääneen höpöttää miehelle, joka kuuntelee puolella korvalla, mutta osaa vastata sopivassa kohdassa niinkuin muka kuuntelisi kaikkia suunnitelmiani😁 Olen keskivaikea ME-potilas. Lievässä toimintakyky on alentunut 50% ja keskivaikeassa noin 60-70%. PEM on sitten erikseen; siinä toimintakyky voi olla noitakin prosentteja huonompi. Vuonna 2018 diagnoosin antanut lääkäri arvioi silloisen toimintakykyni huonontuneen 90%, joten olen kyllä noista ajoista onneksi palautunut jonkin verran. Kiitos sitkeän pacingin(=levon ja aktiivisuuden rytmityksen) ja LDN ja Sifrol lääkityksen. Mitä sitten tarkoittaa, että toimintakykyni on hu

Ajattelin hieman muistutella muutamia ohjeitani, joita löytyy Lankajengistä. Ja sivupalkista löytyy suora linkki Lankajengiin ja ohjeisiini. Marjapuuronvärisistä sukista ei ole olemassa ohjetta eikä niistä ole tulossakaan (kysytty välillä ohjetta), koska kuviot eivät ole itse keksimiäni, joten ohjetta en voi kirjoittaa niistä. Varpu-sukat, joihin sitten löytyy ohje, ovat samalla tyylillä tehdyt, jos kuviot  ja värit niissä kenties miellyttävät. Cherrytales-sukista löytyy ohje Lankajengistä ja niistä olen tehnyt kaksi eri värivariaatiota. Värejä voi tietysti vaihdella oman mielen mukaan. Miesten jouluiset sukat löytyy myös ohjeena Lankajengistä ja niistä voi tehdä vaikka minkälaisia variaatioita oman maun mukaan. Laitan muutaman kuvan, joita minä olen tehnyt. Tässä versiossa olen tehnyt kirjoneuleena vain ohjeen ensimmäistä kuviota koko varren mitalta. Eli näinkin voi muunnella… Seuraavassa kuvassa näkyy vielä ruskea versio miesten sukista. Jos haluat tehdä vielä nilkkasukkia vaikka kot