Sairaasti sukkaa

Kun aloitin aikoinani kirjoittamaan blogia, se oli pitkällisen mietinnän ja suunnittelin tulosta. Olin saanut lääkityksen tai pikemminkin itse sen hankkinut ja tällä lääkkeellä sain pienennettyä aivosumua ja kognitiivisia ongelmia, että ylipäätään kykenin miettimään, miten blogi kenties tehdään. Edelleen tämä lääke on elämän edellytykseni ja toivon, että lääkäri kirjoittaa sitä minulle loppuelämäni ajan.  Toinen mietinnän aihe oli myös tämä, kuinka minuun suhtaudutaan, kun kerron sairauteni ja niiden tuomista vaikeuksista avoimesti, mutta en olisi voinut blogia tehdä ilman avoimuutta. Tein siis tietoisen valinnan, mikä ei ollut helppoa, koska terveydenhuollon ja ymmärtämättömien ihmisten aiheuttama trauma oli jo olemassa ja on edelleen. Olen ilokseni saanut huomata, että minulla on aivan upeita ihmisiä seuraajissani ja lukijoissani! Empaattisia, ymmärtäväisiä ja sydämellisiä ja kiitänkin teitä koko sydämestäni siitä, miten olette ottaneet minut vastaan❤️❤️Tämä on se alusta, jossa m...

 Mieheni palasi töihin ja samalla loppui minunkin ”kesälomani”. Yllättäin kuulin viime viikolla avustajaltani, että hän ei pääse kolmeen viikkoon tulemaan meille eli olen ilman avustajaa taasen. Odotin hetken avustajafirman yhteydenottoa, sitä ei tullut, joten tiedustelin sitten itse mitenkä sijaisen saanti. Perjantaina minulle ilmoitettiin, että eivät ole löytäneet minulle sijaista, että ilmoittavat jos tilanne muuttuu. En ole mitenkään yllättynyt, olinhan ilman avustajaa reilun puoli vuotta, kun minulle ei vain löytynyt. Mutta edes yhteydenottoa firmalta olisin toivonut. Aikuinen poikani, joka opiskelee sosionomiksi, sanoi asian kuullessaan, että miten voi olla näin, että yhtäkkiä kolmeen viikkoon avustaja ei tulekaan. Mitäpä tuohon sanoisi; Welcome to the real world😊 Joten nyt meillä ei siivota, ei järjestellä, ei tehdä mitään, mikä ei ole välttämätöntä. Ruoka on saatava nuorimmaiselle ja pyykit ehkä välillä pyöräytettävä; muuten kaikki muu saa olla. Niin ja kissat täytyy ruokk...