Sairaasti sukkaa

Ihan otsikon mukaan; aina pitää olla jotakin haastetta. Jos ei elämä sitä tuo tarpeeksi, keksitään sitten itse😇😅 Laitoin jo instagramin puolellekin tästä tekstiä, kun minulle tuli tällainen inspis ihan yhtäkkiä klo: 24.00 viime yönä. Haluan tehdä horoskooppisukat jokaiselle merkille ja käytän pohjana suunnittelemiani Cherrytales-sukkia. Nämähän suunnittelin jo aikaisemmin ja ohjekin näihin löytyy Lankajengistä. Ja Lankajengiin pääsee sivupalkin linkin kautta suoraan; sekä Lankajengiin että siellä oleviin ohjeisiini on molempiin omat linkit. Mutta itse sukkiin; en suunnittele mitään uusia kuvioita jokaiselle merkille, mitä sitäkin voisin kyllä tehdä, mutta jääköön se toiseen kertaan, vaan teen jokaiselle merkille oman väriset sukat. Ja olen aivan innoissani tästä! Teen siis ihan oman mielen mukaisen värityksen eri horoskooppimerkille ja vain mielikuvitus on rajana värien yhdistämiselle.  Mitäs sanotte, oletteko mukana seuraamassa mitä näistä sukista tulee ja mitä väriyhdistelmiä saan

 Innostuin sitten tekemään ihan muutaman parin tällaisia nilkkureihin sopivia säärystimiä pöllökuviolla. Johtui nyt ihan siitä, että minulle oli kerääntynyt näitä helmiä vuoden takaisesta projektista enkä yhtään tiedä, mihin niitä käyttäisin, joten pöllöjä piti tehdä.😁                           Säärystin on helppo tehdä, mitä nyt noiden palmikonkiertojen ja helmien näpräämisen kanssa menee aikaa, mutta muuten valmistuu nopeasti. Pituus on vain 20cm, joten sopii siis myös ranteenlämmittimeksikin, jos sellaista tarvii.                              Silmukoita laitoin 70, lankana Novitan Nalle tai Gjestal Maija ja resorissa sitten 68 silmukkaa. Tänään on huonompi päivä voinnin kannalta. Joudun olemaan ihan sängyssä ja pötkötellä, kun voimat eivät riitä muuhun. Tammikuu on muutenkin ollut nyt huonompi kuukausi ja muistinkin yhtäkkiä, että talvethan ovatkin minulle aina vaikeampia kuin kesät. Olen tajunnut, että aika monella ME-potilaalla on näin; olisiko kroppa sitten entistä enemmän talvi

Näin kertoo Ylen artikkeli kapiokirstusta: "Suomalainen kapioperinne juontuu vähintään 1600-luvulle.  Tulevalta morsiamelta vaadittiin entisaikaan laajoja käsityötaitoja. Miehelään vietäväksi valmistettiin kaikenlaisia kapioita, eli liinavaatteita, muun muassa pitsisiä lakanoita, koristeltuja pöytäliinoja, kirjottuja pyyheliinoja ja kudottuja sukkia.  Oma äiti opetti tyttärilleen kädentaitoja. Äidit, isovanhemmat ja tädit neuvoivat ja auttoivat kapioiden tekemisessä.  Kapiot ovat olleet naisen turva ja omaisuus. Myötäjäinen on saattanut olla vain yksi lehmä tai peltotilkku. Nämä jäivät aina miehelle, mutta kapiot säilyivät naisen omaisuutena miehen kuollessakin."  Olen tainnut joskus mainita, että äitini oli vanhan ajan kodinhoitaja, oppinsa Porvoon ruotsinkielisestä koulusta saanut 50-luvulla. Sinä aikana, kun lakanat keitettiin ulkona padassa ja lakanat vedettiin niin tiukkaan, että ne aivan ”soivat”. Näin äitini nimittäin komensi minua, kun lakanoita vedettiin, että vedä n

 Niinhän siinä kävi, että minä siirryin nojatuoleineni olohuoneesta vanhimman pojan entiseen huoneeseen ja tein siitä täysin oman käsityöhuoneeni. Olihan olohuoneessa tilaa ja sieltä näki kivasti ulos, mutta siinä keskellä perhe-elämää oli aika tuulentuivertama olo😅 Jokainen kysyi minulta mennen tullen, jos ei löytänyt jotakin tai muuten vaan pohdiskeli ääneen ja sitten kun tv laitettiin päälle, oli aika vaikea keskittyä neulomiseen. Väkisinhän siinä katse harhaili hyvään ohjelmaan ja mitään ei saanut tehtyä, saati laskettua silmukoita. Nyt olen tyytyväisempi täällä ja huomaan, että aivot voivat paremmin, kun ei ole häiritseviä tekijöitä ja toisaalta saa perhekin elää vapaammin ja pitää tv:ssä isompaa ääntä. Ja nyt yrittävät enemmän itse löytää tavaransa, kun eivät jaksa huutaa tänne huoneeseen, varsinkin jos minulla on ovi kiinni.  Huone on minun näköiseni värien suhteen; ei tämä värien sekamelska, mutta se, että on väriä. Langat tuovat mukavasti elämää huoneeseen ja hyllyt ovat sula

 Onpas ollut vaikea vuoden 2024 aloitus! Tuntuu, että en sitten millään ole onnistunut palautumaan viime vuoden lopusta, mutta jospa kohta sekin tapahtuisi. Ainakin siihen malliin tankkasin unta viime sunnuntaina, että jos siitä mitään voi päätellä, alan kohta toipumaan👍😊 Lankajengissä on tällä viikolla 15. - 21.1. Lempineuleviikot. Eli suunnittelijat saavat esitellä lempineuleensa ja sen ohje on myös alennuksessa tämän viikon. Minun lempineuleeni on Varpu-sukat ja niiden ohje on alennuksessa.                                       Onnistuin saamaan valmiiksi myös ohjeen näihin Viri-kaakaopurkista inspiraationsa saaneisiin sukkiin ja tämäkin ohje on tämän viikon alennuksessa. Muistatko tällaisen kaakaopurkin tai onko itselläsi kenties tällainen? Meillä oli kahvipurkkina lapsuudenkodissani tämä purkki ja koska löysin aikoinani kirpputorilta samanlaisen, se on meilläkin kahvipurkkina.                                       En ole orjallisesti noudattanut kuvioita sukissa, lähinnä värit o

Hieman haastavaa saada selkeää kuvaa mustista sukista, mutta ehkä näistä jonkin käsityksen saa. Toiveena oli siis mustat kirjoneulesukat, joissa kuvioita punaisella ja lisävärinä kulta. Ja lapsukaiselle sitten samanlaiset kuin äidille; koko 1,5-vuotias. Aikani mietin ensiksi minkälaiset tekisin. Sitten koitin miettiä, mikä ihmeen kullanvärinen lanka. Ja sitten piti miettiä minkä kokoinen jalka on 1,5-vuotiaalla, jotta vähän voisi kuvitella, mikä kuvio voisi mahtua sitten niihin sukkiin. Ja että joustavat sen verran, että on helppo saada pienen jalkaan.  Langaksi valikoitui Novitan seiskaveikka ja joulun aikaan saatavilla ollut tummanpunainen. Menin lankavarastojani läpi ja käsiini osui tämä Kaupunkilangan sinapinkeltainen ja sehän näyttää erehdyttävästi kultaiselta mustaa vasten. Ihan vinkiksikin, jos tarvitset ”kultaista” lankaa. Varteen neuloin vielä nurjia kerroksia kuvioiden ympärille, jotta tulisi vähän joustoa kirjoneulevarteen. Isommissa sukissa valepalmikkoresori alussa että ni