Kiireen poikasta
Teistä ehkä tuntuu siltä, että olen aivan unohtanut teidät enkä käy lukemassa blogejanne, mutta totuus on ihan toinen. En ehkä muista käydä vastaamassa kommenteihinnekaan, mutta siltikään en ole unohtanut asiaa. Eilen illalla nukkumaan mennessä, otin puhelimen käteeni ja aloitin jo lukemaan, mitä teille kuuluu, mutta jossakin vaiheessa olen nukahtanut ja homma on jäänyt kesken. Voisin ehkä sanoa, että on kiirusta, mutta ihan itse kehittelemääni kiirettä. Huonontuneen kognition takia organisointi on vaikeampaa ja aina huomaan ottaneeni tilauksia vastaan enemmän kuin laki sallii. Tiedän kyllä selviäväni tilauksista määräajassa, mutta olisihan se helpompaa itselle, kun osaisi hieman laskeskella mitä mihinkin työhön menee aikaa ja silleen, että siihen on reilusti aikaa. Sanoisin, että syyskuun lopulla helpottaa ja pääsen taasen seuraamaan toden teolla, mitä teille kuuluu. Lueskelen tietenkin nytkin aina välillä, mutta voi olla että kommentointi jää vähemmälle, mutta olkaa kärsivällisi...