Sairaasti sukkaa

Kerronpa sitten, miten kävi Sukkamestarin boksin Syksy saapuu-sukkien kanssa ja erityisesti Runo-langan kanssa. Minullahan meni sukset ristiin tämän Runolangan kanssa, kun oheni ja katkesi ihan perusneulomisessa ja teidän neuvojen innoittamana lähetin langan sitten Novitalle reklamaatioon.                             Vastaus Novitalta: ”Pahoittelemme Novita Runo-langan katkeilemista. Yksisäikeisen löysäkierteisen langan kohdalla tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että langankierre ei pääse aukeamaan silmukoita luodessa. Kierteen auetessa lanka muuttuu villahahtuvaksi, mikä katkeaa helposti. Tarkkailemme lankojemme laatua kaikissa tuotantomme vaiheissa, mutta emme aina havaitse kaikkea ja satunnaisesti voi myyntiinkin asti päästä virheellinen lankakerä.” Elikkä en saanut vastausta, oliko tämä minun keräni juuri tällainen satunnainen virheellinen lankakerä vai oliko syy minussa.                                 En tiedä olenko herkkänahkainen vai mitä, mutta jotenkin tuo, kun al

 Kyllähän tästäkin saisi ongelman, jos niin haluaisi, mutta minulle tämä ei ole mikään ongelma. Siis nämä keskeneräisistä pursuavat pöydät ja tasot. Miehen mielipidettä en tiedä, mutta ei ainakaan vielä ole valittanut asiasta😇Kunhan sohva pysyy tyhjänä eivätkä lankakerät leviä sinne, luulen että sopu säilyy vielä😅 Mitenkä sinä hallitset lankakaaoksen tai keskeneräisten säilytyksen vai onko sinulla sellaista ongelmaa ollenkaan?  Kuulin sellaisestakin kuin Wippiviikot. Silloin aloitetaan viikon ajan joka päivä jokin keskeneräinen työ ja tehdään valmiiksi tai ainakin päätetään keskeneräisen kohtalo. Tällaista viikkoa harkitsen vakavasti👍😁 Minulla aloitettiin kokeilumielessä uusi beetasalpaaja-lääkitys. Tosi pieni annos, mutta toiveena, jos lisäisi kroppani jaksavuutta. Täytyy sanoa, että jonkinlainen energiabuusti tulee iltaisin, mikä lisää näitä keskeneräisiä ja sitten kun energiat loppuu, loppuu myös tekeminen pitkäksi aikaa. En silti vielä lopeta lääkettä, annan sille vielä mahdoll

 Postasin instagramin puolelle kuvan Lankajengin neulebingosta, kun olin saanut yhden BINGON!! Tämä ei nyt ollut se asia, miksi aloitin kirjoittamaan tätä postausta, vaikka iso asia onkin😅vaan se, että käytin kutoa-sanaa neuloa-sanan asemasta. Olen tästä joskus aikaisemminkin blogissani kirjoitellut, miten maantieteellisesti jakautuu tämä, missä kudotaan sukkia ja missä taasen neulotaan, mutta nyt jostakin syystä aloin miettimään tätä uudestaan. Tein aikaisemmin päätöksen, että käytän blogissani neuloa-sanaa, vaikka se ei tunnu minulle luontevalta, mutta yhtenäisen linjan takia ajattelin olevan selkeämpää näin. Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Asun kaksikielisessä kaupungissa Kokkolassa/Karlebyssä. Olen kaksikielisestä perheestä lähtöisin; äiti suomenruotsalainen, isä suomalainen. Minä puhun suomea, isosisko puhui suomea ja ruotsia äidinkielenään. Ympäröivät kunnat mm. Alaveteli, Kruunupyy, Larsmo, Teerijärvi jne ovat taasen ruotsinkielisiä kuntia ja niissä puhutaan pääosin ruotsia

Kun aloitin kirjoittamaan blogiani kolmisen vuotta sitten, tarkoituksenani oli yhdistää käsityöt ja elämäni kroonisesti sairaana ME- ja MCS-potilaana.  Kun mietin, että kirjottaisin vain käsitöistä, huomasin, että ei se onnistu ilman sairauksien esiintuomista, koska ne tekevät käsitöiden tekemisestä todella haastavaa. En myöskään halunnut keskittyä vain sairauksiini, koska kutominen on aina ollut suuri osa elämääni, nytkin sairaana se on se toiminto, mitä teen vaikka silmät ummessa ja pää kainalossa, niinkuin tavataan sanoa. Näin on ollut aina, ihan nuoruudestani asti, ja voin hyvinkin sanoa, että poikakaverit, jotka eivät ole kestäneet ainaista kutomistani, ovat saaneet häipyä😁 Se ehkä kertoo siitä, kuinka iso rooli kutomisella on elämässäni. Sanotaan, että käsityöt rauhoittavat autonomista hermostoa ja rentouttavat. Miksi ne eivät tekisi sitä sairaallakin? Päätin myös aikoinani, että vaikka tuon esiin sairauteni blogissa, en halua velloa niissä. Voisin kertoa kaikista vaikeuksista p

 Harvoin joudun postaamaan, että purkasin sukat langan takia, mutta nyt tuli eteen tällainen tilanne. Oli kyllä pettymys tämä uusi Novitan Runo-lanka.  Sukkamalli on ihana ja ihastuin siihen heti ja halusin tehdä sukat. Itse malli ei sinänsä ole vaikea, mitä nyt langankiertoja on koko ajan, mutta senkin olisin kestänyt, jos lanka olisi ollut siedettävämpää. 80% villaa, 20% polyamidia, joten luulisi, että on sukkalankaa, mutta katkeaa koko ajan. Tämän verran jaksoin tehdä ennenkuin meni hermot ja kolmesti on lanka ohennut tänä aikana niin, että yksinkertaisesti vain katkeaa silleen ärsyttävästi ”hiipumalla”. Kun ajattelen, että tällä langalla pitäisi vielä silmukoida jalkaterään osaa tuosta kuviosta, ei kyllä huumori riitä. Jollakin toisella on ollut paljon paremmat hermot kuin minulla, kun on tehnyt nuo mallisukat😅👍 Nyt kokeilen tehdä samaa sukkaa ihan perusseiskaveikan ruskean eri sävyillä; katsotaan mitä siitä tulee. Enpä tiedä, mitä teen tällä Runo-langalla. Voisin ajatella, että

 Teistä ehkä tuntuu siltä, että olen aivan unohtanut teidät enkä käy lukemassa blogejanne, mutta totuus on ihan toinen. En ehkä muista käydä vastaamassa kommenteihinnekaan, mutta siltikään en ole unohtanut asiaa. Eilen illalla nukkumaan mennessä, otin puhelimen käteeni ja aloitin jo lukemaan, mitä teille kuuluu, mutta jossakin vaiheessa olen nukahtanut ja homma on jäänyt kesken. Voisin ehkä sanoa, että on kiirusta, mutta ihan itse kehittelemääni kiirettä. Huonontuneen kognition takia organisointi on vaikeampaa ja aina huomaan ottaneeni tilauksia vastaan enemmän kuin laki sallii. Tiedän kyllä selviäväni tilauksista määräajassa, mutta olisihan se helpompaa itselle, kun osaisi hieman laskeskella mitä mihinkin työhön menee aikaa ja silleen, että siihen on reilusti aikaa. Sanoisin, että syyskuun lopulla helpottaa ja pääsen taasen seuraamaan toden teolla, mitä teille kuuluu. Lueskelen tietenkin nytkin aina välillä, mutta voi olla että kommentointi jää vähemmälle, mutta olkaa kärsivällisiä; p