Sairaasti sukkaa

 Nyt on torstai. Edellisen viikonlopun oli maha täysin sekaisin, mikä enteili tulevaa pem-viikkoa eli rasituksen jälkeistä ”huonovointisuutta”. Huonovointisuus on lainausmerkeissä, koska ei se oikein kuvaa sitä koko kropan kurjaa oloa mitenkään. Tämän viikon olen nyt sitten ollut pemissä ja maksellut kaikesta. Minulla aloitti uusi avustaja nyt oikein kunnolla ja mietin kyllä varsinkin eilen, että pystynkö ottamaan, kun en pysty edes puhumaan saati ajattelemaan, vaan makaan vain sängyssä ja koitan olla ajattelematta mitään. Näihin hetkiin toivoisi, että olisi joku, joka selittäisi mitä pitää tehdä ja opastaisi avustajaa, koska sellaista apua ME-potilas todellakin tarvitsisi. Mutta koska ei ollut ketään, mieheni ja aikuinen poikani molemmat töissä, päätin, että avustajan on vain tultava, jotta pääsemme asiassa eteenpäin. Silläkin uhalla, että palautumiseni viivästyy, on avustajan silti hyvä nähdä, mitä tarkoittaa solutason aerobisen energia-aineenvaihdunnan häiriö-sairaus ihan käytän...

Minulla oli ihanat häät ja jaksoin yllättävän hyvin! Tietysti minulla oli paljon apua ystävistäni, ilman heitä ei häitä olisi järjestettykään. Ja tarjoilija hoitamassa 5h keittiössä hommia oli ihan ehdoton juttu. Edellisenä päivänä järjestelimme kaason ja bestmanin kanssa hääpaikkaa, myös lapsuudenystäväni astui remmiin, ja saatiin kaikki niin pitkälle kuin oli mahdollista saada. Koko viikon oli satanut ja säätiedotusta seurattiin ahkerasti, mutta lauantaille luvattiin aurinkoista. Ja tuulta. Ja tuulta me saimmekin! Siinä määrin, että koko vihkitoimituksen ajan jännäsimme miten teltta pysyy ja aurinkovarjoja ei voinut aukaista. Se oli vieraiden kannalta aika harmillista, kun joutuivat tuulessa ja auringonpaisteessa olemaan,  mutta Suomen kesä on, mitä se on ja ainakaan vettä ei tullut.                                                       ...