Sairaasti sukkaa

Sitä oltaisiin taas hengissä ja elävien kirjoissa viimeisimmän ylirasituksen jäljiltä. Perhekin voi taas hengähtää ja elää hieman rennommin, kun äiti ei ole kuin bebaan ammuttu mesikämmen:) Sitä kun on hieman tavallista ärtyneempi, kun kaikki toiminnot ottavat aivoihin; äänet, valot, hajut ja ihan ajattelukin. Olo on kuin migreenissä ilman päänsärkyä ja sitä joutuu koko ajan sanomaan toisille, että voisitko laittaa pienemmälle sitä tvtä, voisitko olla naputtamatta sormilla sitä pöytää...ylipäätään voisitko olla hiljaa. Peltorit on minulla kyllä käytössä, mutta en pysty niitä pitämään kuin noin 10min, kun sitten alkaa pahoinvointi. Mutta nappikuulokkeet korvien tukkona sitten paremman puutteessa... Mutta sitten asiaan eli lankojen päättelyyn. En käsittele tässä mitään tekniikoita, miten päätellään...siitä minulla on ihan oma postauksensa, vaan käsittelen sitä, miten ylipäätään saa langat pääteltyä. Koska se toiminto vaatii ainakin minulla henkistä valmistautumista ja asennetta:)   ...

Sukankudonta on ihan oma maailmansa.  Verrattuna isompien neuletöiden kutomiseen.  Ennen sairastumistani kudoin puseroita, villatakkeja, jopa neulemekkoja, joten tutumpaa minulle on kainalo-, olkapää- ja pääaukon kavennukset ja päättelyt. Näissä suuremmissa töissä oli paljon helpompaa esimerkiksi jatkaa lankaa ihan vain solmimalla lanka ja tuntui, että jokin virhe palmikonkierrossa uppoutui monien palmikoiden joukkoon. Myös itse työn valmistumiseen meni kauan, viikkoja.  Nyt sukankudonnassa olen joutunut opettelemaan kaikenlaisia pikkuniksejä ja tekniikoita, koska kuten sanoin, sukankudonta on ihan oma maailmansa. Nyt viimeistään on pitänyt opetella langan jatkaminen jollakin muulla konstilla kuin solmimalla, koska solmu jalkapohjassa ei tunnu kauhean kivalta. Seuraavaksi taasen pikkuesittely oppimistani asioista... Kierroksen yhdistäminen silmukoita luodessa: Luodaan ihan normaalisti tarvittava silmukkamäärä ja jaetaan silmukat neljälle puikolle. Kierros suljetaan nostam...