Sairaasti sukkaa

Tulinpa tässä tehneeksi ystävälle villasukat, joissa kuvioina kalat ja hevoset. Siis kaksi eri sukkaparia; toiset kala-aiheiset ja toiset hevosaiheiset. Tällaisista toimeksiannoista tykkään, että annetaan aihe ja koko ja muuten vapaat kädet toteuttaa. Kalasukat tulivat pojalle ja hevossukat tytölle.                               Kalasukat tulivat tosiaan pojalle, joka ei ihan pieni enää ole, mutta ei aikuinenkaan, joten halusin sukista sellaiset, että eivät liian lapselliset, mutta eivät liian aikuismaisetkaan. Ratkaisin asian niin, että kalakuvio oli selkeä ja väritys sitten tyylikästä vaaleansinistä, tummansinistä ja ruskean eri sävyjä.  Olin jossain vaiheessa ostanut tuon Novitan 7 veljeksen multiraitakerän, kun ihastuin niin sen sävyihin ja odottanut vain, että keksisin, mihin sen käytän. Varastoista löytyi myös sinisen sävyjä, jotka sopivat siihen täydellisesti. Itsekin yllätyin kuinka kivasti so...

Nyt huomaan selkeästi, että viime aikoina olen hieman ylittänyt fyysisen tekemisen rajani ja se on sitten suoraan pois kognitiivisesta puolesta. Ajatus ei luista eikä mitään tule mieleen, vaikka kuinka yrittää muistella ja palautella mieleen...aika tyhjää on pääkopassa tällä hetkellä. Olisin jatkanut kesäsukkien tekoa, mutta vaikka tiedän, miten tein toisen sukan, sen miettiminen on liikaa. Varsinkin tämän varren kuvion tekeminen vie nyt liikaa voimia ja energiaa, jota tarvitsen ihan normaaliarkeen. Joten jatkan toiste... Itselleni sain sukat tehtyä ja tällä hetkellä tuntuu, että niitä pystyy jopa pitämään. Lankana Dropsin Nord-lanka, joka sisältää merinovillaa ja alpakkaa, joten pehmeät ovat. Tein kaksinkertaisella langalla, joten työ eteni joutuisasti ja helppo malli, että ei muuta kuin tehdä sen kummosemmin ajattelematta...                                     Nyt, kun si...

Tämä sananparsi pitää niin paikkansa täällä meillä:) Minä kudon päivät pitkät sukkia, omaksi ilokseni ja toisillekin, mutta itselleni en saa napsittua aikaa että saisin sukat tehtyä. Jokaiselle muulle perheenjäsenelle olen kyllä tehnyt. Kuljen vanhoissa, kohta rikkimenevisssä sukissa, jotka olen saanut joskus kauan sitten lahjaksi. Hyvin ovat kyllä kestäneet! Minun on kuitenkin haasteellista löytää sopivia sukkia, vaikka tarvinkin niitä ympäri vuoden. Minulla on  vaikea ihon ja ihonalaiskudokaen kipu ja iho ei kestä minkäänlaista painetta. Tämä tuottaa vaikeuksia myös muiden vaatteiden kanssa, ei vain sukkien. Sukissa on kuitenkin se, että ne pitää olla todella löysät, ei puristavia sukansuita eikä edes puristavaa sukkaa. Muuten istunkin sitten loppupäivän ja raavin jalkani verille koska ne kutisevat niin älyttömästi. Kutinahan on kivun esiaste... Myös materiaali pitää olla sopivaa. Itse kudon paljon villalangasta, jonka koostumus on 75% villaa ja 25% polyamidia, mutta it...

Meillä ei ole ollut tapana ostaa opettajalle jouluisin ja keväisin mitään lahjaa erityisesti, ihan itsekirjoitettu kortti on annettu pojan allekirjoituksella. Tietysti, jos opettaja on vaihtunut niin läksiäislahja on ostettu ja muistettu näin opettajaa.                                                                            Tämän kevään kevätjuhla oli muutenkin nyt kaikinpuolin erilainen ja meillä vielä enemmän, koska poika ollut kotona minun takiani eikä näin ollen tietenkään tänäänkään osallistunut ”kevätjuhlaan”. Tilaisuuden jälkeen kävi hakemassa opelta todistuksen ja tällä kertaa vei pienen lahjan. Opettaja vaihtuu ja muutenkin tämän kevään jälkeen oli kiva muistaa jotenkin.                               ...

Tässähän vierähtikin sitten vähän pitempi aika edellisestä päivityksestä.                                                  On ollut lämmintä ulkona ja  pitänyt itsekin oleskella ulkona terassilla niin paljon kuin mahdollista. Ja kun teen jotakin fyysistä esim. liikuskelen pihamaalla tai värkkään muuta tuossa ulkosalla, se on sitten kognitiivisesta puolesta pois tämän ME-sairauden takia. Siinä ei paljoa tekstiä sitten kirjoitetakaan.                                                      Tässä välissä teinkin sitten sukat, joissa sain laittaa koko mielikuvitukseni peliin. Ja sainkin tehdä niitä loppujen lopuksi enemmän kuin yhden parin. Paikallisen salibandyjoukkueen, Nibacoksen, sukat.        ...

                              Tässähän tämä on, "studioni", jonka nojatuolissa vietän suurimman osan aikaa päivästäni. Syön aamupalan, kudon ja kuuntelen musiikkia sinisessä nojatuolissani. ME-sairauteen kuuluu tämä oire; pystyasennon säilyttämisen vaikeus, ja siksi tuolissa tulee olla sopiva kaltevuus, jotta saan nojata yläkroppaani ja myös tukeutua käsinojiin. Myös ortostaattinen intoleranssi vaikuttaa siihen, että jalat täytyy pitää koko ajan rahin päällä, jotta verenkierto riittää päähän asti. Ennen kudoin suuritöisiä neuleita; puseroita, villatakkeja, jopa mekkoja. Nyt kognitiiviset ongelmat rajoittavat mitä pystyn tekemään. En pysty ajatella mitään isoja kokonaisuuksia ja aivoni rasittuvat liikaa isoista töistä. Ja koska joudun tukeutumaan käsinojiin, isot puikot kolisisivat koko ajan niihin, joten pienempiin töihin oli siirryttävä. Siksi kudon sukkia...sukkapuikoilla. Alkuun aloitin ihan perus vill...