Sairaasti sukkaa

Se olisi Reposaaren Neulepäivät 19.-20.8. eli ihan kohta! Minäkin olen tapahtumassa mukana lauantaina; siis myymässä käsitöitäni ja ohjeita ja muutenkin tapaamassa ihmisiä😊 Joten täällä on nyt käynnissä jonkinlainen sukankutomistehdas; enemmän tai vähemmän. Mieheni neuvon mukaan ”Neulo vain ihan rennosti, ei mitään stressiä, mutta silleen rennon nopeasti”😅 Otimme ystäväni kanssa tällaisen poseerauskuvankin; kesäisen, jossa olen minä ja sukat. Ehkä kuvasta välittyy se tunne, mitä tunnen, kun saan istua ja neuloa lankojeni ympäröimänä. Vaikka en tuolla kivellä istukaan(oli hieman muurahaisia😆), vaan tiukasti nojatuolissani. Laitan kuvia töiden edistymisestä tässä tulevien viikkojen aikana tai pitäisikö sanoa päivien, koska viikkoja on enää kolme tuohon 19. elokuuta lauantaihin👍👌 Nacho auttaisi niin kovin mielellään tässä neulomishommassa😅 Ihan vain olemalla vieressä ja välillä olisi oikein puikkoihinkin tarttumassa🐈🥳

 Nyt on torstai. Edellisen viikonlopun oli maha täysin sekaisin, mikä enteili tulevaa pem-viikkoa eli rasituksen jälkeistä ”huonovointisuutta”. Huonovointisuus on lainausmerkeissä, koska ei se oikein kuvaa sitä koko kropan kurjaa oloa mitenkään. Tämän viikon olen nyt sitten ollut pemissä ja maksellut kaikesta. Minulla aloitti uusi avustaja nyt oikein kunnolla ja mietin kyllä varsinkin eilen, että pystynkö ottamaan, kun en pysty edes puhumaan saati ajattelemaan, vaan makaan vain sängyssä ja koitan olla ajattelematta mitään. Näihin hetkiin toivoisi, että olisi joku, joka selittäisi mitä pitää tehdä ja opastaisi avustajaa, koska sellaista apua ME-potilas todellakin tarvitsisi. Mutta koska ei ollut ketään, mieheni ja aikuinen poikani molemmat töissä, päätin, että avustajan on vain tultava, jotta pääsemme asiassa eteenpäin. Silläkin uhalla, että palautumiseni viivästyy, on avustajan silti hyvä nähdä, mitä tarkoittaa solutason aerobisen energia-aineenvaihdunnan häiriö-sairaus ihan käytännöss

Minulla oli ihanat häät ja jaksoin yllättävän hyvin! Tietysti minulla oli paljon apua ystävistäni, ilman heitä ei häitä olisi järjestettykään. Ja tarjoilija hoitamassa 5h keittiössä hommia oli ihan ehdoton juttu. Edellisenä päivänä järjestelimme kaason ja bestmanin kanssa hääpaikkaa, myös lapsuudenystäväni astui remmiin, ja saatiin kaikki niin pitkälle kuin oli mahdollista saada. Koko viikon oli satanut ja säätiedotusta seurattiin ahkerasti, mutta lauantaille luvattiin aurinkoista. Ja tuulta. Ja tuulta me saimmekin! Siinä määrin, että koko vihkitoimituksen ajan jännäsimme miten teltta pysyy ja aurinkovarjoja ei voinut aukaista. Se oli vieraiden kannalta aika harmillista, kun joutuivat tuulessa ja auringonpaisteessa olemaan,  mutta Suomen kesä on, mitä se on ja ainakaan vettä ei tullut.                                                                       25v poikani toimi seremoniamestarina ja hoiti homman todella mallikkaasti. Häämusiikit, säestys minulle, kun lauloin ja illan tanssim

H-hetkeen eli häihin😊 Ensi lauantaina on häät ja siksi tämä blogin päivitys on ollut vähän tauolla. Älkää kysykö, onko homma hanskassa, en yhtään tiedä😅Olen autuaan stressaamattomassa olotilassa, kun muisti ei oikein pelaa enkä tahdo tajuta, että vain viikko aikaa. Mutta koska ME-potilaan täytyy tehdä muutenkin kaikki aina ajan kanssa ja aloittaa ajoissa, olen hankkinut tavaroita pikku hiljaa; nyt on enää läpikäyminen ja viimeistely. Onneksi minulla on maailman paras kaaso, joka hallitsee kokonaiskuvan ja ilmoittaa minulle, jos jokin asia jäänyt miettimättä. Hänellä on myös vapaat kädet juhlapaikan koristelussa; tietysti minun toiveideni mukaisesti, mutta varmasti näemme myös yllätyksiä ja hienoja viritelmiä👌🥳 Esikoiseni (25v) on nakitettu seremoniamestariksi. Hän on rauhallinen eikä turhia stressaa, kunhan tietää mitä pitää tehdä. Hän myös hoitaa musiikit ja morsiamen ja kaason oikut😅 Myös muut ystäväni ovat tarjonneet apuaan ja kahvikuppeja ja pöytiä ja tuoleja pitäisi nyt olla