Sairaasti sukkaa

 Laitoin tahallani tuollaisen otsikon, koska sehän kuvastaa varmaankin suurimmaksi osaksi tämän hetken perheiden touhuja tällä viikolla. Tosiasia on se, että olen ollut jo pitemmän pätkän ilman avustajaa, joten jouluvalmistelut ovat, mitä ne ovat. Olenhan minäkin saanut jotakin tehtyä, kun olen ajoissa aloittanut ja vähän kerrallaan. Tällä hetkellä ollaan kyllä vielä ihan vaiheessa… Näin joulun alla tulee kaksi asiaa mieleen, joihin sitä saa vastaukseksi aina tietynlaisia oletuksia. Jos minä tulen sanoneeksi, että voi kun saisi siivottua nyt ennen joulua, yleensä saan vastaukseksi, että tuleehan se joulu vähemmälläkin rehkimisellä tai tekemisellä. Toinen asia on liikunta. Luulenpa, että kukaan terve ihminen ei saa niin paljon liikuntaneuvoja ja ohjeistuksia kuin sairastunut. Tai että yleisesti ottaen kukaan terve ihminen edes yrittäisi sitä liikuntaa toteuttaa niin paljon kuin sairastunut. Ja nyt puhun ihan keskivertotallustelijasta, en sellaisista, jotka ovat sisäistäneet liikunna...

Nyt on aika rauhoittua joulunviettoon. Sukatkin sain melkein kaikki kudottua niitä haluaville, parille sukkaparille sain lisäaikaa, kun lahjan saaja ei ole heti jouluaattona tavattavissa.  Lauantaina, Tapaninpäivänä, voisin aloittaa julkaisemaan muutamaa sukkakuvaa, joita olen joululahjaksi tehnyt.  Erityisen iloinen olen tästä kuvasta, kun osallistuin lokakuussa Novitan raitalankasukkakilpailuun ja tämä sukkakuva julkaistiin heidän sivuillaan nimen kera muutaman muun osallistujan kanssa. Vaikka en muuten pärjännytkään, jo tämä huomionosoitus oli todella mieltä lämmittävä! Mutta nyt: Hyvää Joulua! God Jul! Merry Christmas! Buon Natale! Fröhliche Weihnachten! Joyeux Noel! (Vain niillä kielillä, joita osaan tai olen osannut)  

Joulu on varmaan juhlista se tärkein, jolloin perinteet ja tavat korostuvat ja niistä halutaan pitää kiinni. Koetaan, että ilman jotakin tiettyä asiaa ei tule joulua eikä jouluntunnetta. Joulumielestä puhumattakaan. Näinhän se oli minullakin ennen. Monesti surkuttelin joulun jälkeen, kun ei koko jouluna ollut tullut sitä jouluntunnetta, vaikka kaikki oli tehty niin kuin ennenkin, mutta se lapsuuden joulun taika oli jäänyt saavuttamatta.  Nykyään tiedän, että jos joskus herätessä on olo, että tuntuu kuin olisi joulu tulossa, se on se muistorikkain hetki ja voin olla tyytyväinen, että olen tuntenut joulun sinäkin vuonna. Onneksi joulu tulee vähemmälläkin. Jouluvalot on oikeastaan ne tärkeimmät, sekä ulos että sisälle. Kynttilöitä kun ei näin MCS-sairaana voi polttaa, niin jouluvaloja sitten kaksin verroin. Nämä ulkovalot isäntä laittoi jo marraskuun lopulla ja olohuoneen ikkunoista näen kutoessa nuo tolppien ympärille kiedotut valot.               ...

Nämä taitavatkin olla ensimmäiset joulunpunaiset sukat tälle vuodelle. Alunperin tein saman mallin kuparinruskeana, mutta pyydettäessä punaisena, olihan se tehtävä. Lankana on Novitan Nalle ja Joulu on tietysti kerän nimi. Muistan, että viime vuonna tein paljon Novitan 7 veljeksestä sukkia, nyt tänä syksynä melkeinpä kokonaan olen tehnyt Novitan Nallelangasta. Vaikka siitä tehdessä sukan tekeminen kestää kauemmin ja esimerkiksi tämän joulunpunaisen sukan kuvioiden parissa saa kyllä aikaa tuhraantumaan, jotenkin tämä langanpaksuus on nyt istunut paremmin kätösiin.  Ja nämä kuviot ovat vaan niin herkullisia. Mitenkähän sitä kerkeäisi ja jaksaisi kokeilla kaikkia kuvioita, mitä mielessä pyörii?!                            Se on taas jotenkin aika mennyt nopeaan, en millään tahdo tajuta, että on jo marraskuu ja enää kaksi kuukautta jouluun.  Minä olen jouluihmisiä. Vaikka en enää paljoa pysty joulua valmistella ...