Sairaasti sukkaa

Nyt on tällä viikolla kaikki mennyt ihan häränpyllyä.  Poika on kotona kotikoulussa paikkakunnan huonontuneen koronatilanteen takia, avustaja on samasta syystä tauolla ja itse olen ollut jo toista viikkoa kovassa kurkkukivussa ja yskässä, mikä tietysti huonontaa kuntoa. Ei ole koronaa, testissä on käyty:) Yskimiseen sinänsä olen tottunut ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, joudun tähän antibioottikuurin hakemaan, koska muuten ei mene ohi ja kunto huononee liiaksi, kun menee jälkitautien puolelle. Vuosina 2012-2015 olin infektiokierteessä ja opin, että vasta 3kk yskimisen jälkeen, kun sain ab-kuurin, yskä rauhoittui muutamaksi kuukaudeksi. Minulla kun ei nouse kuume eivätkä pahemmin tulehdusarvotkaan, kun kroppa ei osaa taistella infektioita vastaan, lääkärissä ei uskottu, että tarvitsisin lääkekuuria. Viiden viikon yskimisen jälkeen sanottiin, että tule takaisin, jos yskä pitkittyy, joten kun palasin 3kk:n yskimisen jälkeen, uskallettiin jo määrätä antibiootti. Näin jatkui kolm...

”Niin kauan kuin kuljet joka paikassa niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa niityn poikki, olet kevyt ja onnellinen, et murehdi ilmettä elämän kasvoilla.”                - Tommy Tabermann- Tätä runoa ei tarvitse selittää. Jokainen osaa kuvitella tuon tunteen niityn poikki juoksemisesta ja sen olotilan siirtämisestä omaan elämään, jokaiseen hetkeen. Se on vähän niin kuin sisäinen lapsi olisi aina mukana, joka hetkessä. Ehkä tämän ominaisuuden avulla olen selviytynyt näinkin hyvin ja koen että elän täyttä elämää sairauksistani huolimatta. Täysi elämähän ei vaadi isoja ja näyttäviä puitteita, mahdollisuutta päästä joka paikkaan kokeilemaan kaikkea eikä etenkään lähtemistä tekemään jotakin. Minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen jo sen ikäinen, että olen ehtinyt tehdä kaikki isot asiat elämässäni; perhe, lapset, koulutus, työelämä ja matkusteluakin jossain määrin. Olen myös luonteeltani ns. yllytyshullu, että m...