Sairaasti sukkaa

Oikein joutui miettimään miksi ihmeessä aloin vääntämään jääkiekkosukkia... No, tietysti voisi sanoa, että olemme jääkiekkoperhe; isäntä on pelannut jääkiekkoa, 22v poika pelaa edelleen ja 9v on aloittanut jääkiekkouransa muutama vuosi sitten. Itse olen ollut ns. hockeymom ja osallistunut kaikenmaailman talkoisiin ja ollut kahviovastaavana ja tietysti ollut huoltohommissa koko vanhemman pojan harrastuksen ajan, että ehkä ei sillä lailla niin hämmästytä kuitenkaan. Nyt en enää pysty fyysisesti osallistua nuoremman pojan harrastukseen toimintakykyni takia ja myös monikemikaaliyliherkkyys estää käymästä jäähallilla. Se jos mikä on monituoksuinen paikka;) Tässä elämäntilanteessani olen nyt enemmän henkisesti taustalla mukana ja pelit katson tvstä aina kun ne sieltä näkyvät. Mutta miksi jääkiekkosukkia? Nuoremman pojan joukkueen oli tarkoitus järjestää kakkumyyjäiset ja kun minä en paljon kakkuja pysty leipoa, kysyin kävisikö jos kudon myyntiin joukkueen sukkia muutaman kappaleen. Se

                              Tässähän tämä on, "studioni", jonka nojatuolissa vietän suurimman osan aikaa päivästäni. Syön aamupalan, kudon ja kuuntelen musiikkia sinisessä nojatuolissani. ME-sairauteen kuuluu tämä oire; pystyasennon säilyttämisen vaikeus, ja siksi tuolissa tulee olla sopiva kaltevuus, jotta saan nojata yläkroppaani ja myös tukeutua käsinojiin. Myös ortostaattinen intoleranssi vaikuttaa siihen, että jalat täytyy pitää koko ajan rahin päällä, jotta verenkierto riittää päähän asti. Ennen kudoin suuritöisiä neuleita; puseroita, villatakkeja, jopa mekkoja. Nyt kognitiiviset ongelmat rajoittavat mitä pystyn tekemään. En pysty ajatella mitään isoja kokonaisuuksia ja aivoni rasittuvat liikaa isoista töistä. Ja koska joudun tukeutumaan käsinojiin, isot puikot kolisisivat koko ajan niihin, joten pienempiin töihin oli siirryttävä. Siksi kudon sukkia...sukkapuikoilla. Alkuun aloitin ihan perus villasukista. En ollut varmaan koulun käsityötuntien jälkeen yrittän