Sairaasti sukkaa

 Minä olen tässä vuosien aikana oppinut elämään tämän ME-sairauden kanssa ja saanut vointiani tasaisemmaksi sopivan lääkityksen ja pacingin avulla. Silti tämä sairaus jaksaa yllättää ja aina oppii itsestänsä uutta. Yleensä se tulee näiden omien rajojen ylityksen seurauksena; ihminen kun on elämänhaluinen, sitä välillä innostuu😁 Sen olen oppinut, että minulla PEM(rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai niinkuin me potilaat sanomme; rasituksen jälkeinen helvetti) tulee 2 päivän viiveellä. Eli toinen päivä rasituksesta on pahin. Tottakai on välittömiä oireita rasituksesta, mutta pahin minulla on silti se toinen päivä. Tätä jos et huomioi, rasitus kumuloituu ja PEM on sitten pahempi ja toipuminen kestää kauemmin. No kävikö minulle näin nyt joulumyyjäisten ja joulun ansiosta? No kävipä tietenkin. En enää kuvittele, että selviäisin maksutta rasituksesta, mutta olen näköjään ottanut uuden strategian eli teen niin kauan, että en enää teekään. Mikä on äärimmäisen tyhmää, koska tässä sairaudes

Ensimmäisenä ei ehkä tule mieleen kuvia katsoessa, että olisin putsannut pöydän niinkuin otsikko väittää, mutta olenhan minä.😅 Henkisellä tasolla ja silloin se voi ulospäin näyttää juuri tältä. Mutta kun katsotte tarkkaan, näette että muovilaatikot ovat tyhjät; ei minkäänlaista sukkaa tai lapasparia ole sisällä. No ehkä yhdet voi sieltä löytää. Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa? Minua niin harmitti, kun tein tuotteita Joulumyyjäisiin enkä minkäänlaisiin avustuskohteisiin uskaltanut antaa mitään, kun en tiennyt paljonko pitäisi olla myytävää sitten myyjäisissä. Joten, kun myyjäisistä oli selvitty, annoin kaikki loput jäljelle jääneet sukat, lapaset, pipot ja huivit paikalliselle Facebookin kautta toimivalle ryhmälle, joka avustaa avuntarpeessa olevia perheitä.   Muutenkin innostuin osallistumaan lahjakorttien ja ruokalahjakorttien keräämiseen ja tällaisestahan se joulumieli syntyy. Tänään viimeksi yhden ylläpitäjän kanssa saimme hommattua kolme lahjakorttia ja vielä yhden pojan lahjatoi

 Nyt on tapahtunut kaikenlaista näin pitkäaikaissairaan vinkkelistä katsottuna, että en varmaan kaikkea edes muista kertoa. Päällimmäisenä nyt kuitenkin Navetanvintin Joulumyyjäiset, jotka olivat viime viikonloppuna. Perjantaista sunnuntaihin ja joka päivä 4h ja minä olin menossa mukana. Ensiksi perjantaina avustajan kanssa hurruuttelimme paikalle ja totesimme, että on kylmä. Navetanvintillä ulkoilman lämpöisessä kelissä neljä tuntia on kyllä saavutus ja istua ei oikein voinut, kun tuli vielä kylmempi. Mutta tunnelma oli jouluinen ja ihmisiä kävi runsaasti koko viikonlopun, joten suunnitelmissa on kyllä ensi vuonnakin suunnistaa tähän tapahtumaan. Onneksi ihan lähellä oli piste, josta sai ostaa makkaraa, toasteja ja glögiä ja niitähän tuli sitten syötyä😅 Ja kahviosta makeita leivonnaisia ja samalla reissulla piti istua vessassa mahdollisimman kauan, että sai lämmitellä. Sunnuntai oli sitten vähän liikaa minun kunnolleni, mutta melkein loppuun asti silti sinnittelin. Ensi vuonna ehkä r