Kodinkone, josta en luovu (helmikuun haaste)
Tämä oli hauska haaste Kristiina K:n blogissa. Minut vähänkään tuntevat tietävät suhtautumiseni koneisiin ja kaikkiin uusiin hyödykkeisiin, joten mielenkiintoista oli tätä miettiä.
Ehkä avaan teillekin hieman taustaa. Äitini oli vanhankansan kodinhoitaja, oppinsa saanut aikana, kun lakanat keitettiin ulkona paljussa ja kaikki tärkättiin ja manklattiin. Äitini joutui eläkkeelle jo 30-vuotiaana vaikean sairauden takia, mutta se ei estänyt häntä siirtämästä oppejaan tyttärelleen ja näin opin paljon vanhoja keinoja kodinhoitoon. Niinpä kaikki uudet vempaimet ovat saaneet minulta totaalikieltäytymisen jääräpäisesti edes tutustumatta itse koneeseen😊Jopa siinä määrin, että töissäkin jo kysyttiin, että voitko käyttää edes autoa vai tuletko hevosella töihinkin😅 Ihan huumorilla tämä oli heitetty.
Eli vispilät, astianpesukoneet, leivänpaahtimet, monitoimikoneet, mikrot sun muut ylellisyydet eivät ole meille kovin äkkiä eksyneet eikä meillä edelleenkään ole kuin tarpeelliset.
Kävipä niin, että viime vuoden aikana sitten alkoivat kaikki tärkeät kodinkoneet yksi kerrallaan hajota, olivat tulleet tiensä päähän (12 vuotta olivat kestäneet) ja jouduin miettimään, mitä ostetaan ja mitä ei. No, astianpesukoneesta en enää ollut valmis luopumaan, kun itse en jaksa astioita pestä sairauteni takia. Sama homma pyykinpesukoneen kanssa. Yritin aikani pestä pienimpiä vaatteita käsin, mutta se huuhtelu kävi ylivoimaiseksi. Joten on meillä nyt pyykinpesukonekin. Kuivausrumpua en olisi ostanut, mutta se olikin miehelleni tärkeä, joten sellainen meillä nyt sitten myös on hankittu. Itse edelleen kyllä koen meditoivana pyykkien kuivumaan laittamisen, joten käytän rumpua vain lakanoihin ja pyyhkeisiin. Pakastin näyttää nyt elkeitä hajoamisesta, joten ehkä sekin pitää nyt sitten hankkia🤔
Mutta se tärkein kodinkone; höyrysilitysrauta.🩷 Tämän on esikoiseni hankkinut yhdessä mummun kanssa 10-vuotiaana, kun oli kuunnellut ääneen lausumaani toivetta silittäessäni ikivanhalla silitysraudalla (äidiltä peritty).
Olin ikionnellinen avatessani syntymäpäivänäni paketin ja niin oli poikanikin, kun onnistui yllättämään minut. Nykyään käytän silitysrautaa kutomieni sukkien höyryttämiseen lähes joka päivä ja ilman sitä en tulisi toimeen. Tai ainakin se olisi vaikeaa.
Kyllähän niitä koneitaKIN kertyy. Itselläni on tuo haaste toistaiseksi tekemättä. Hyvää sunnuntaita ja alkanutta helmikuuta! 😉
VastaaPoistaTämän haasteen myötä tulee tarinoitua enemmänkin, huomasin sen itse kun kirjoittelin postausta, julkaisen sen vasta ensi viikonloppuna, sillä ei ole valmis vielä. :D Suhtaudun muuten itsekin vähän samoin kaikkiin näihin laitteisiin jota maailma meille tarjoilee, toki sieltä on vain poimittava omalle perheelle ne välttämättömät ja tarpeelliset.
VastaaPoistaTämä valinta oli yllättävä ja hyvä! Täytyisiköhän itsekin alkaa käyttää enemmän silitysrautaa neulejuttuihin. :)
Tämä on hauska haaste ja kiva nähdä, mitä osallistujat kertovat koneistaan.
VastaaPoistaMaailmassa on koneita ja laitteita tarjolla pilvin pimein. Jokainen sitten pohtii mielessään omaa suhdettaan ja tarvettaan laitteisiin. Peruskodinkoneet helpottavat kuitenkin elämää. Voisi kai olla romanttista viruttaa pyykit avannossa. Ehkä kuitenkin pesen ja huuhtelen ne pesukoneessa.