Sitä tekee, mitä pystyy
Tässä on nyt takana tiukat kaksi viikkoa, oikeastaan koko kesä, kun en ole kunnolla pystynyt lukemaan blogejanne enkä niin tiiviisti pystynyt omaanikaan kirjoittamaan, mutta nyt toivottavasti pikkuhiljaa tähänkin tulee muutos. Olin tässä nyt pari viikkoa ilman avustajaa, kun avustajakin joutui etsimään lisätöitä ja lopulta päädyttiin siihen, että jatkaa minulla joka toinen viikko ja joka toinen on muissa töissä. Pärjäänkö? Se on pärjättävä, kun sijaista en saa. Mutta sattui, että viimeisen viikon teininikin oli kovassa flunssassa, joten sekin aiheutti lisähaasteita tähän arkieloon. Vielä viikonloppuna käynti ystävän 50-vuotispäivillä ja niinpä maanantaina sitten napsahti selkä ja nyt vähän vaikeampi olla ja oleskella. Mutta kuten sanotaan, ei hätä ole tämän näköinen, päädyin tähän, että eivät nämä kesäiset juhlat ja tapaamiset kuitenkaan välttämättä ole minun toimintakykyni rajoissa, kaikki kun ei aina ole toteutettavissa, vaikka niin toivoisi. Asiat täytyy miettiä uusiksi. Eilen sitte...