Tauko olisi paikallaan

Nyt on tapahtunut paljon ja aika tiheästi näin kroonisesti sairaan mittapuulla ja huomaan, että nyt on kroppa todella rasittunut. Mutta onneksi kalenteri on tyhjä nyt viikoiksi eteenpäin, niin saa ottaa aikaa palautumiselle. Helmikuun lopuilla minulla meni tietysti hartaasti vaalimani vanhat silmälasit rikki. Minulla oli ollut pari päivää sellaista migreenin tyylistä päänsärkyä ja silmissä sahalaitakuvioista vilinää ja pyysin miestäni hieromaan niskoja ja yläselkää. Laitoin silmälasit lattialle viereeni, ehdin ajatella että ei ehkä kaikkein fiksuinta, ja samalla mieheni astui niiden päälle. Ensiksi ajattelin, että selviäisinköhän ilman laseja, mutta pakko se oli varata aikaa optikolle. Seuraavana päivänä sitten puolisokeana näöntarkastukseen ja silmälasien valintaan. Siinä on omat kommervenkkinsä, että siitä selviää, ei siitä sen enempää, mutta hauskaa meillä oli myyjän kanssa kehyksiä valitessa ja mittoja mittailtaessa. Lopulta lähdin liikkeestä kaksia silmälaseja rikkaampana (ta...