Joulukuun ensimmäinen

Jotenkin minä sain taas kiireen kehitettyä ja valmista ei tule mistään. Ja koska sukat, joita teen, menevät joulupukinkonttiin, ei pysty vielä kuvia laittamaan.

Nyt viikonloppuna saimme silti joulutähdet ikkunaan laitettua ja jouluverhotkin vaihdettua, isännän kanssa meni yllättävän hyvin tämä homma. Nacho ja Taco repisivät ne kyllä niin mielellään alas tai ainakin keikkuisivat niissä, jos kerkeisivät hypätä niihin mamman valvovien silmien välttäessä.

Näin alas pitää vajota, jos meinaa saada näistä kahdesta kuvaa samaan aikaan:) Tuo alusta, jolla Nacho makaa, on tosiaan pöytäliina/tabletti, joka aina jostakin kumman syystä päätyy pöydän alle...

                     

Tulihan sitä hommattua kissoillekin joulukalenterit, jotenkin iski heikko hetki, kun näin mainoksen näistä. Eivät nämä kyllä taida mitenkään hyväksi olla kissoille ja jos ensimmäisen namupalan jälkeen on pakka sekaisin, pitää sitten vain tyytyä haistelemiseen...

                        

Ja vähän ennakkojoululahjojakin tuli hankittua ja jo annettua...

                       

Nyt on selkeästi ollut liikaa asioita hoidettavana, liikaa kognitiivisia hommia, mikä näkyy sitten fyysisesti erilaisina oireina. Kutomisesta sen varsinkin huomaa…ei suju.

On ollut uuden avustajan etsintää koko syksy. Hajusteettomuus tuottaa päänvaivaa ihmisille ja siihen ei haluta ryhtyä. Ehkäpä minä jään ilman avustajaa. Välillä ajattelenkin ryhtyväni täysin mehtäläiseksi, muutan johonkin metsään ja elelen juurakoilla ja marjoilla enkä ole kenellekään vaivaksi. En edes rahaa ano yhteiskunnalta, joten ei tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä eikä olla velvollinen tilittämään miksi ei ole työkykyinen. Mutta mukavuudenhalu vie tällä erää voiton ja jään talon lämpimään vielä, kun talo on😁

Fysiatrialta kävi kotikäynnillä fysioterapeutti ja siihen tuloon valmistautuminen verotti tietysti päiviä ja voimia. Silti omakannan tekstissä oli paljon isoja virheitä ja niitä korjataan nyt sitten yhdessä puhelinsoitannalla. Sekin miettiminen vie energiaa muualta. Mutta niitä virheitä ei voi jättää, koska seuraava lukija saa sitten taas ihan väärän käsityksen minusta, ME:stä ja MCS:stä. Mutta todella positiivista ja sydämellistä oli fysioterapeutin suhtautuminen minuun ja hän todellakin halusi ymmärtää tätä sairautta. Näistä harvoista hetkistä osaa olla kiitollinen ja kiitinkin häntä todella sydämestäni.

Pitäisi myös lääkärille varata aikaa, koska puolivuosittainen sairasloma loppumassa vuoden lopulla. Ensiksi soittoaika, mutta jos ei onnistu, täytyy miettiä miten pääsen vastaanotolle, kun ei ole sitä avustajaa ja isäntä on päivisin töissä. Jos sitten löytyisi ilta-aikaa, niin pääsisimme pyörätuolilla kurvaamaan paikalle👍

Fysiatrian polille ei käynyt lääkärin vastaanotto etäyhteytenä, ei edes näin koronan leviämisvaiheen aikana. Asiat jäivät sille mallille, että kuntoutuja(minä) varaan uuden ajan joskus myöhemmälle, kun nyt ei ole aikoja antaa. Fysioterapeutti oli pyytämättäni kirjoittanut fysiatrille, miksi minä en voi saapua vastaanotolle, vaan tarvitsen etävastaanoton ja taasen olin aidosti kiitollinen tällaisesta ymmärtämisestä! Ei että tämä asiaa muuttaisi, mutta että joku viitsii vaivautua vuokseni tämän tekemään.

Nämä asiat kun nyt saan pois päiväjärjestyksestä, voin taas keskittyä palautumiseen ja ehkä sitä jo jouluaattona on oma vanha itsensä. Tai uusvanha itsensä:)

Mutta joulukalenterin luukun avaan huomenna ja ehkä aloitan näistä langoista jotakin helppoa ja rentouttavaa tekemään…