Back to basics

 Nyt on torstai. Edellisen viikonlopun oli maha täysin sekaisin, mikä enteili tulevaa pem-viikkoa eli rasituksen jälkeistä ”huonovointisuutta”. Huonovointisuus on lainausmerkeissä, koska ei se oikein kuvaa sitä koko kropan kurjaa oloa mitenkään. Tämän viikon olen nyt sitten ollut pemissä ja maksellut kaikesta.

Minulla aloitti uusi avustaja nyt oikein kunnolla ja mietin kyllä varsinkin eilen, että pystynkö ottamaan, kun en pysty edes puhumaan saati ajattelemaan, vaan makaan vain sängyssä ja koitan olla ajattelematta mitään. Näihin hetkiin toivoisi, että olisi joku, joka selittäisi mitä pitää tehdä ja opastaisi avustajaa, koska sellaista apua ME-potilas todellakin tarvitsisi. Mutta koska ei ollut ketään, mieheni ja aikuinen poikani molemmat töissä, päätin, että avustajan on vain tultava, jotta pääsemme asiassa eteenpäin. Silläkin uhalla, että palautumiseni viivästyy, on avustajan silti hyvä nähdä, mitä tarkoittaa solutason aerobisen energia-aineenvaihdunnan häiriö-sairaus ihan käytännössä.

Ja avustaja tuli, toi minulle kivennäisvettä, pahoinvointilääkettä ja kylmän kääreen pään päälle, koska aivot kuumenevat jo pelkästä ajattelusta. Ja koska minun oli saatava lääkkeet tilattua; avustaja tilasi ne puhelimellani YO Apteekista chatin kautta. Avustaja kirjoitti ja luki minulle, mitä farmaseutti kirjoitti ja minä ohjeistin kirjoittamaan tyyliin -Selvä homma, kiitoksia.😁

Avustaja kysyi tekisikö hän ruokaa. Sanoin, että sitä kyllä tarvitaan, mutta en kykene miettimään, mitä tehtäisiin. Avustaja sanoi, että no hän kyllä keksii. Minullahan on erityisruokavalio ja siihen avustajaa ei ole vielä perehdytetty, mutta muulle perheelle saatiin ruokaa. 

Päivemmällä siirryin nojatuoliini, vaikka en kunnolla jaksanut itseäni kannatella, mutta makaaminen estää verenkierron päässä ja provosoi siten migreenityylisen päänsäryn, joten on noustava ylös. Ulos ei voinut katsoa; liian kirkasta, samoin puhelimen näyttö aiheutti pahoinvointia. Otin siis aloittamani neulomuksen syliini ja kuvittelin tekeväni sukkaa🌸😊 Iltaa kohden vointi koheni ja pystyin päättelemään sukan.

                                    

Edellisenä päivänä nuorempi poikani hoiti minua, tänään hoidan minä, mikä tarkoittaa sitä, että vain ollaan. Huomenna tulee avustaja.

Minulta kysyttiin muutaman kerran häiden aikana, että oletko nyt paremmassa kunnossa tai ihanaa, kun voit nyt tehdä sitä tai tätä. Tai nyt kun pystyt tekemään sitä, niin voidaan useammin nähdä. Mitäpä noihin sanoisi tai vastaisi. Päätin vastata niinkuin asia on; kaksi vuotta sitten en olisi voinut edes kuvitella pitäväni häät, nyt katsoin, että selviän niistä hyvällä suunnittelulla. Oli siis täysin minun valintani, mutta hetkeäkään en kuvitellut ettenkö maksaisi niistä jälkeenpäin.

Minulle ei siis tullut mitenkään yllätyksenä PEM; ainut mikä oli epävarmaa, milloin PEM tulee. Montako päivää selviän häiden jälkeen ilman pemiä?

Minun rasitusikkunani on siis tämä; pystyn istua nojatuolissani ja kutoa pitkin päivää. Liikuskelen siitä vessaan, kenties lämmittämään ruokaa, kenties laittamaan pyykkiä, suihkuun niinä päivinä, kun jaksan. Illemmalla voin siirtyä ulos vajalle istumaan ja kutomaan ja myöhemmin kastelen kukat. Jos olen oikein hyvin palautunut, voin käydä kävelyllä tai pyöräilemässä. Mutta tätä en pysty peräkkäisinä päivinä. Monesti olen suunnitellut, että kävisin vaikka ma-ke-pe kävelemässä ja sitten olenkin ollut kaksi viikkoa pemissä ja silloin ei kävellä yhtään. Eli ilman suunnitelmia omaa kroppaa kuunnellen on elettävä. Se on jännä miten sen tietää pystyykö esim illalla mennä kävelylle. Kun mies kysyy, pystyisitkö illalla, jos käytäisiin kävelyllä yhdessä, minun ei tarvitse kauaa miettiä voidakseni vastata: En pysty tai pystyn. Sen vain tuntee kropassa.

Nyt mennään taas hetki kerrallaan kuten aina. Jossain vaiheessa vointi toivottavasti kohenee ja pystyn alkaa suunnittelemaan ja miettimään Reposaaren Neulepäiville menoa💗👌🧶

Tässä vielä rento morsian juuri ennen alttarille menoa lukien kaason tekemää Wedding-lehtistä, josta laitan kuvia myöhemmin.😁