Hääpostausta viimeinkin

Minulla oli ihanat häät ja jaksoin yllättävän hyvin! Tietysti minulla oli paljon apua ystävistäni, ilman heitä ei häitä olisi järjestettykään. Ja tarjoilija hoitamassa 5h keittiössä hommia oli ihan ehdoton juttu.

Edellisenä päivänä järjestelimme kaason ja bestmanin kanssa hääpaikkaa, myös lapsuudenystäväni astui remmiin, ja saatiin kaikki niin pitkälle kuin oli mahdollista saada. Koko viikon oli satanut ja säätiedotusta seurattiin ahkerasti, mutta lauantaille luvattiin aurinkoista. Ja tuulta. Ja tuulta me saimmekin! Siinä määrin, että koko vihkitoimituksen ajan jännäsimme miten teltta pysyy ja aurinkovarjoja ei voinut aukaista. Se oli vieraiden kannalta aika harmillista, kun joutuivat tuulessa ja auringonpaisteessa olemaan,  mutta Suomen kesä on, mitä se on ja ainakaan vettä ei tullut.

                

                

                 

                 

25v poikani toimi seremoniamestarina ja hoiti homman todella mallikkaasti. Häämusiikit, säestys minulle, kun lauloin ja illan tanssimmekin tuli spotifysta ihan kuin ammattilaisella. Ja juonnot ja vieraiden ohjeistuksetkin sujuivat luontevasti. Hän onkin saanut paljon kehuja toiminnastaan💗 Ja nuorempi poikani jutteli vieraiden kanssa, osallistui hääbingoon innokkaasti kuten muutkin vieraat ja käyttäytyi niinkuin häissä pitääkin. Ei tarvinnut yhtään huolehtia.

Pappi piti hyvän puheen meistä; oli saanut täydellisesti kiteytettyä meidät tekstiinsä ja eihän sitä kuivin silmin pystynyt kuunnella. Taisi miehelläkin silmät kostua. Viimeistään kuulemma lauluni aikana ystäväni sanojen mukaan. Lauloin Roberta Flackin; Will you still love me tomorrow. Olin harjoitellut tätä laulua aina, kun oli hiljaista talossa, mutta silti en tiennyt, miten jaksan laulaa ja miten se onnistuu. En ole yli kymmeneen vuoteen julkisesti laulanut; viimeisen kerran muistaakseni nelikymppisenä ystäväni häissä. Otin tuekseni baarijakkaran; en seisaalleen jaksa laulaa ja ihan istualleenkin on vaikeaa, joten baarijakkarasta sain tukea enkä myöskään ollut liian lytyssä laulaakseni. Ja hyvin meni. Ihme ja kumma en jännittänyt yhtään häitä enkä laulamista, joten sanoisin, että aika häille oli täysin oikea💗

                  

Ystäväpariskunta oli tehnyt ruoat häihimme ja niitä oli runsaasti ja todella hyvää! Kakut tulivat pitopalvelusta kuin myös tarjoilija ja sanoisin, että tarjoilut olivat kyllä täydelliset kaikin puolin👌

Oli kivoja suunnittelemiani kyselyleikkejä vieraille sekä kenkäleikki meille. Hääbingo tosiaan vieraille kuin myös kaason laatima salatehtävä. Siinä oli tosi hauskoja tehtäviä tehtäväksi ja saatiin illan mittaan kyllä monet naurut, kun lapset kävivät kysymässä aikuisilta avioliittoneuvoja tai morsiamen kengänkokoa tai vieraat päivittelivät toisillensa mitä ihmeellisimpiä asioita salatehtävän mukaan. Myöhemmin illalla luettiin kaikki tehtävät läpi ja moni asia selvisi, miksi joku oli sanonut mitä olikaan sanonut ja toinen oli ihmetellyt, mitä ihmettä toinen oikein tarkoittaa😅😅

                 

Tanssimme illan mittaan myös harjoittelemamme ”häävalssin”, joka oli tietysti meidän näköisemme. Sitäkin oli pitkin viikkoa harjoiteltu ja mietitty askeleita. Aloitimme ihanalla Wedding dance Titanicilla ja jatkoimme countrytyylisellä Keith Urbanin Somebody like you-kappaleella. 

Tuokiokuva, kun morsian on riisunut hääkenkänsä ja jatkanut avojaloin😁

                 

Siinäpä häiden virallinen osuus ja nyt sitä ollaan naimisissa.

                 

Tässäpä vielä kuvaa polttareissa värjäämästämme langasta, muistaakseni Lankavan Sopiva-lankaa. Tästä pitäisi nyt aviomiehelle jotakin tehdä🥳