Asentohuimaus ME-sairaalla

Se alkoi sunnuntain ja maanantain vastaisena aamuyönä. Käännyin kyljeltä toiselle ja heräsin siihen, kun päässä pyöri vimmatusti. Hengittelin syvään ja koitin puolituntia pidätellä oksennusta kuin myös pakollista vessareissua, kun suolistokin tuntui vetävän karusellia. Sitten oli mentävä. Herätin isännän sanomalla, että nyt en selviä ilman häntä ja sitten mentiin.

Koko viikon oli oikeassa korvassa ollut sellainen olo kuin olisi vettä jäänyt korvaan ja ihmettelin, että onkohan flunssa tulossa vai mitä, mutta tätähän se ennakoi. 

Siinä oksentaessani ja yökätessäni tajusin, että tätähän se oli silloin vuoden 2024 elokuussakin, kun en yhtään pystynyt huilaamaan makuuasennossa yön kun oksensin, kun heti lähti pyörimään. Ja sama nyt. Sanoin isännälle, että soita ambulanssi ja sano, että on tultava heti, että nyt en odota 2h oksentaen ja voinnin huonontuessa. 

Ja ambulanssi tuli 20 minuutissa ja sitten tippaa tippumaan ja pahoinvointilääkettä suoneen. Onneksi kaikki tapahtui nopsaan, koska tunnin päästä olin jo niin sekaisin, että kun ensihoitaja sanoi, että nyt lähdetään sairaalaan, en enää kyennyt vastustelemaan enkä kyllä nousemaan paareillekaan. Minut nostettiin, tuettiin istuma-asentoon ja oksennuspussi syliin😅 Kuulin perille päästyämme ensihoitajan sanovan, että tähän asti meni hyvin, mutta nyt alkoi taas, kun minä antaumuksella oksensin sisuskalujani ulos. Pystyin sanoa vaan, että en kestä tuota auton pakokaasua ja niin minut kärrättiin siltä istumalta monien mutkien kautta yhteispäivystyksen eristykseen.

Ihanaa päästä omaan huoneeseen, koska olihan noita tuoksuja jo tullut ihan riittämiin siihen mennessä. 6 tuntia istuin sängyssä päätäni liikuttamatta. Oksennuspussi sylissä, välillä torkahdin, sitten taas korjasin pään asentoa, kun se nuokahti eteenpäin. Sentinkään pään liikauttaminen aiheutti huimauksen ja sitä myötä oksentamisen. Hoitaja oli ihana ja kävi lisäämässä pahoinvointilääkettä aina, kun sitä pystyi lisätä ja kehotti soittamaan kelloa, jos oli jotakin. Mitäpä minulla; sitä samaa sen kuusi tuntia ja kun lääkäri viimein tuli, olin kyllä aika finaalissa.🤕 Miksi aina silloin pitäisi olla skarpeimmillaan ja osata vastata lääkärille mitä oireita on ollut ja mitä on ollut ennen ja osata yhdistää, mikä liittyy mihinkin? Siinä oli työmaata sekä minulle että lääkärille.

Lääkäri oli mukava ja asiallinen nuori mies, joka teki kaikki neurologiset testit ja sitten tehtiin tämä inhottava karusellitesti, jolla todettiin asentohuimaus, joka minun tapauksessani johtui sakasta posturaalisessa korvan kaarikäytävässä. Sen verran oli mahtavat silmien nykimisliikkeet, että ei ollut epäilystäkään. Eli siitä se tunne kuin olisi ollut vettä korvassa.

Vielä sama testi toiselle puolelle, kunhan ensin selvisin oksentamisesta siinä välissä lääkärin taputtaessa minua rohkaisevasti selkään😅👍 Että sano, kun helpottaa, niin tehdään sitten. Johon minä, että ei ikinä🤪🫢

Diagnoosi oli siis asentohuimaus ja fysioterapeutti tuli sitten jonkin ajan kuluttua neuvomaan Epleyn manööverin oikealle puolelle eli pään liikesarjan, jonka tarkoituksena on saada sakka lähtemään liikkeelle kaarikäytävästä ja palaavan sisäkorvaan, mihin se kuuluukin. Voin sanoa, että liikesarja on pieni, mutta niin inhottava, kun vaiva on näinkin paha, että voi olla että sakka saa liikkua itsekseen ihan rauhassa sitten kun haluaa🙄🤮

Pikkuhiljaa alkoi sitten sen verran helpottaa olo ja pystyin päätä kääntämään pikkaisen sivullekin ja niinpä soitin kelloa kysyäkseni milloin pääsen kotiin. Hoitaja sanoi informoivansa lääkäriä ja minä laitoin saman tien viestin miehelle, että tuu hakemaan.😅  Lääkäri oli onneksi luvannut kirjoittaa minulle kunnon pahoinvointilääkettä, että tämän se vaati, että sain reseptillä pahoinvointilääkettä. Ja tämän ”oikean vaivan” se vaati, että minulle sanottiin poislähtiessä, että sitten tulet heti takaisin, jos oireet alkavat uudestaan. Olin ihan itku kurkussa, kun ajattelin, että ihanko oikeasti! Että minun oireitani pidettiin oikeina enkä keksinyt niitä ja että minua kehotetaan tulemaan takaisin hyvin herkästi eikä ohjeistettu menemään terapiaan💖

Mies hoiti minua pari päivää, mikä oli ihan hyvä, kun kyllähän minä menin suihkussa aika lahjakkaasti nurin, kun en muistanut että päätä ei voi pahemmin pyöritellä. Pystyn liikuttamaan päätä hieman molemmille sivuille, kallistaa eteen ehkä noin 30 astetta, taakse en yhtään. Eli jos jotakin pitää nostaa, pitää päästä mahdollisimman alas jaloilla ja pitää pää suorassa. Helppoa kuin heinänteko ME-potilaalle. 

Vaikeinta ovat yöt, pahinta manööverien suorittaminen. En pysty nukkua kuin mahdollisimman istuma-asennossa selälläni tai sitten vasemmalla kyljellä hievahtamatta. Hieman haastetta löytää sopiva asento ja viime yönä käännyinkin oikealle unissani ja heräsin mukavaan pyörinään päässä. Onneksi sain sen rauhoittumaan istumalla sängyn laidalla ja katsomalla suoraan eteen silmien vilistäessä laidasta laitaan.

Olen kolme kertaa tehnyt nyt Epleyn manööveria. Eilen istuin 2h liikahtamatta nojatuolissani oksennuspussi kädessä ja odotin että pahoinvointilääkkeet alkavat vaikuttamaan. Päätin, että en oksenna, koska sitten joudun taas sairaalaan. En oksentanut, nyt olen kotona ensimmäistä päivää yksinäni. Tällä viikolla ei tietenkään ole avustajaa.

Otan rauhallisesti ja kudon ja katson tvtä. Kyllä, kudon rauhallisesti. Koitan elää mahdollisimman normaalisti ja välillä käännellä päätäni, että saisin sakan liikkeelle. Kuin myös liikuskella huoneissa ja tehdä kaikkea pientä rauhallisesti.

Asentohuimaus taitaa olla aika itsestäänselvä liitännäissairaus ME:hen, koska verenkiertohäiriö voi sitä aiheuttaa. ME:ssä kun aivojen verenkierto tutkitusti vähenee peräti 24% jo istuma-asennossa, joten verenkiertohäiriö on jo aika merkittävä. Myös mahdolliset tulehdukset tai aivovamma voi aiheuttaa asentohuimauksen. Enimmissä tapauksissa syy jää kuitenkin pimentoon ja siihen ei ole ennaltaehkäisyä tai varsinaista lääkehoitoa muuta kuin oireenmukaista. Vaiva voi mennä nopeastikin ohi tai sitten pitkittyä. Ja tietysti voi uusiakin, kuinkas muuten.

Jäädään seuraamaan milloin minulla helpottaa vai helpottaako ollenkaan. Joka tapauksessa kutominen tapahtuu nyt hyvin rauhalliseen tahtiin.