Asentohuimaus ME-sairaalla
Koko viikon oli oikeassa korvassa ollut sellainen olo kuin olisi vettä jäänyt korvaan ja ihmettelin, että onkohan flunssa tulossa vai mitä, mutta tätähän se ennakoi.
Siinä oksentaessani ja yökätessäni tajusin, että tätähän se oli silloin vuoden 2024 elokuussakin, kun en yhtään pystynyt huilaamaan makuuasennossa yön kun oksensin, kun heti lähti pyörimään. Ja sama nyt. Sanoin isännälle, että soita ambulanssi ja sano, että on tultava heti, että nyt en odota 2h oksentaen ja voinnin huonontuessa.
Ja ambulanssi tuli 20 minuutissa ja sitten tippaa tippumaan ja pahoinvointilääkettä suoneen. Onneksi kaikki tapahtui nopsaan, koska tunnin päästä olin jo niin sekaisin, että kun ensihoitaja sanoi, että nyt lähdetään sairaalaan, en enää kyennyt vastustelemaan enkä kyllä nousemaan paareillekaan. Minut nostettiin, tuettiin istuma-asentoon ja oksennuspussi syliin😅 Kuulin perille päästyämme ensihoitajan sanovan, että tähän asti meni hyvin, mutta nyt alkoi taas, kun minä antaumuksella oksensin sisuskalujani ulos. Pystyin sanoa vaan, että en kestä tuota auton pakokaasua ja niin minut kärrättiin siltä istumalta monien mutkien kautta yhteispäivystyksen eristykseen.
Ihanaa päästä omaan huoneeseen, koska olihan noita tuoksuja jo tullut ihan riittämiin siihen mennessä. 6 tuntia istuin sängyssä päätäni liikuttamatta. Oksennuspussi sylissä, välillä torkahdin, sitten taas korjasin pään asentoa, kun se nuokahti eteenpäin. Sentinkään pään liikauttaminen aiheutti huimauksen ja sitä myötä oksentamisen. Hoitaja oli ihana ja kävi lisäämässä pahoinvointilääkettä aina, kun sitä pystyi lisätä ja kehotti soittamaan kelloa, jos oli jotakin. Mitäpä minulla; sitä samaa sen kuusi tuntia ja kun lääkäri viimein tuli, olin kyllä aika finaalissa.🤕 Miksi aina silloin pitäisi olla skarpeimmillaan ja osata vastata lääkärille mitä oireita on ollut ja mitä on ollut ennen ja osata yhdistää, mikä liittyy mihinkin? Siinä oli työmaata sekä minulle että lääkärille.
Lääkäri oli mukava ja asiallinen nuori mies, joka teki kaikki neurologiset testit ja sitten tehtiin tämä inhottava karusellitesti, jolla todettiin asentohuimaus, joka minun tapauksessani johtui sakasta posturaalisessa korvan kaarikäytävässä. Sen verran oli mahtavat silmien nykimisliikkeet, että ei ollut epäilystäkään. Eli siitä se tunne kuin olisi ollut vettä korvassa.
Vielä sama testi toiselle puolelle, kunhan ensin selvisin oksentamisesta siinä välissä lääkärin taputtaessa minua rohkaisevasti selkään😅👍 Että sano, kun helpottaa, niin tehdään sitten. Johon minä, että ei ikinä🤪🫢
Diagnoosi oli siis asentohuimaus ja fysioterapeutti tuli sitten jonkin ajan kuluttua neuvomaan Epleyn manööverin oikealle puolelle eli pään liikesarjan, jonka tarkoituksena on saada sakka lähtemään liikkeelle kaarikäytävästä ja palaavan sisäkorvaan, mihin se kuuluukin. Voin sanoa, että liikesarja on pieni, mutta niin inhottava, kun vaiva on näinkin paha, että voi olla että sakka saa liikkua itsekseen ihan rauhassa sitten kun haluaa🙄🤮
Pikkuhiljaa alkoi sitten sen verran helpottaa olo ja pystyin päätä kääntämään pikkaisen sivullekin ja niinpä soitin kelloa kysyäkseni milloin pääsen kotiin. Hoitaja sanoi informoivansa lääkäriä ja minä laitoin saman tien viestin miehelle, että tuu hakemaan.😅 Lääkäri oli onneksi luvannut kirjoittaa minulle kunnon pahoinvointilääkettä, että tämän se vaati, että sain reseptillä pahoinvointilääkettä. Ja tämän ”oikean vaivan” se vaati, että minulle sanottiin poislähtiessä, että sitten tulet heti takaisin, jos oireet alkavat uudestaan. Olin ihan itku kurkussa, kun ajattelin, että ihanko oikeasti! Että minun oireitani pidettiin oikeina enkä keksinyt niitä ja että minua kehotetaan tulemaan takaisin hyvin herkästi eikä ohjeistettu menemään terapiaan💖
Mies hoiti minua pari päivää, mikä oli ihan hyvä, kun kyllähän minä menin suihkussa aika lahjakkaasti nurin, kun en muistanut että päätä ei voi pahemmin pyöritellä. Pystyn liikuttamaan päätä hieman molemmille sivuille, kallistaa eteen ehkä noin 30 astetta, taakse en yhtään. Eli jos jotakin pitää nostaa, pitää päästä mahdollisimman alas jaloilla ja pitää pää suorassa. Helppoa kuin heinänteko ME-potilaalle.
Vaikeinta ovat yöt, pahinta manööverien suorittaminen. En pysty nukkua kuin mahdollisimman istuma-asennossa selälläni tai sitten vasemmalla kyljellä hievahtamatta. Hieman haastetta löytää sopiva asento ja viime yönä käännyinkin oikealle unissani ja heräsin mukavaan pyörinään päässä. Onneksi sain sen rauhoittumaan istumalla sängyn laidalla ja katsomalla suoraan eteen silmien vilistäessä laidasta laitaan.
Olen kolme kertaa tehnyt nyt Epleyn manööveria. Eilen istuin 2h liikahtamatta nojatuolissani oksennuspussi kädessä ja odotin että pahoinvointilääkkeet alkavat vaikuttamaan. Päätin, että en oksenna, koska sitten joudun taas sairaalaan. En oksentanut, nyt olen kotona ensimmäistä päivää yksinäni. Tällä viikolla ei tietenkään ole avustajaa.
Otan rauhallisesti ja kudon ja katson tvtä. Kyllä, kudon rauhallisesti. Koitan elää mahdollisimman normaalisti ja välillä käännellä päätäni, että saisin sakan liikkeelle. Kuin myös liikuskella huoneissa ja tehdä kaikkea pientä rauhallisesti.
Asentohuimaus taitaa olla aika itsestäänselvä liitännäissairaus ME:hen, koska verenkiertohäiriö voi sitä aiheuttaa. ME:ssä kun aivojen verenkierto tutkitusti vähenee peräti 24% jo istuma-asennossa, joten verenkiertohäiriö on jo aika merkittävä. Myös mahdolliset tulehdukset tai aivovamma voi aiheuttaa asentohuimauksen. Enimmissä tapauksissa syy jää kuitenkin pimentoon ja siihen ei ole ennaltaehkäisyä tai varsinaista lääkehoitoa muuta kuin oireenmukaista. Vaiva voi mennä nopeastikin ohi tai sitten pitkittyä. Ja tietysti voi uusiakin, kuinkas muuten.
Jäädään seuraamaan milloin minulla helpottaa vai helpottaako ollenkaan. Joka tapauksessa kutominen tapahtuu nyt hyvin rauhalliseen tahtiin.


Olipahan jännitystä! Nyt lähetän virtuaaliset paranemishalit ja helpotukset ja paljon lankojen ja kissojen täyteisiä ajatuksia! <3
VastaaPoistaKiitoksia kiitoksia💖💖Kiva lukea epikriisiä, että olen kuitenkin ollut orientoitunut ja asiallinen potilas, vaikkakin kovin huonovointinen😷
PoistaNyt otetaan todellakin lunkisti👍🥳
Voi, kylläpä on hankala vaiva :( Todella kamalaa! Voimia sinulle ja rauhallista , mukavaa kutomista, se kuitenkin piristää. Tarkoittaako ME menierin tautia?
VastaaPoistaKiitoksia💖ME tarkoittaa Myalgista Enkefalomyeliittiä= lihaskipuja aiheuttavaa aivo/selkäydintulehdusta tarkalleen. Suomessa tällä on tämä tyhmä nimi Krooninen väsymysoireyhtymä. Minulla on tästä lyhyt infoteksti tuossa blogin alussa.
PoistaHuh, mikä vaiva. Tsemppiä toipumiseen! Omat pari päivää jatkuneet korvavaivat kuulostaa tämän jälkeen ihan kivoilta pikkujutuilta 😅
VastaaPoistaKiitoksia💖Vaiva kuin vaiva, aina se huonontaa elämänlaatua. Toivottavasti sinulla korvavaivat helpottaneet!
PoistaHuh, tunnen tuskasi, vaikka en noin rankasti olekaan tuota kokenut. Manööverit on kyllä tuttua touhua. Ensimmäisellä kerralla olin ihan varma, että päässä on tapahtunut jotain isompaakin, mutta selvisi että on asentohuimausta. Luulin lääkärin narraavan kun sain ne liikeohjeet. Kyllä ne kuitenkin lopulta auttoivat ja seinätkin alkoivat pysyä paikoillaan.
VastaaPoistaToisella kerralla aloitin heti nuo liikkeet ja homma tasaantuikin paljon nopeammin.
Voi, vaikka en ole yhtään mielissäni että sinullakin on asentohuimausta, silti olen iloinen kuullessani, että manööverit ovat auttaneet ja että tämä kenties joskus menee ohi💖Minä tiesin että on liikesarja asentohuimaukseen, mutta ei minulla tullut pieneen mieleenkään että minulla sitä olisi😅En miettinyt muuta kuin että saisin niin vahvaa lääkettä että menisi taju🫢
PoistaMinä en saa millään suoritettua koko liikesarjaa vielä läpi; alkaa jo ensimmäisellä pään käännöllä semmonen oksetus, että oksat pois. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa, kunhan yöt edes saisi jossakin vaiheessa nukuttua.
Voi ei. Olipa taas reissu. Onneksi sattui fiksu lääkäri, joka ei vähätellyt oloasi. Toivotaan manööverien ja pahoinvointilääkkeiden auttavan.
VastaaPoistaKiitoksia myötätunnosta💖Näin toivotaan👍🙏
PoistaMinulla oli ensimmäinen asentohuimauskohtaus 22 vuotta sitten, ja kyllähän se säikäytti, kun ei tuossa vaiheessa tiennyt mistä on kyse 😅 Omani eivät ole niin rankkoja, että oksennus tulisi - ja nytkin on edellisestä kohtauksesta yli kaksi vuotta aikaa. Aloin kärsimään pari vuotta sitten myös muunlaisesta huimauksesta, joka alkoi myös oudon korvaoireilun myötä. Tuolloin laittoivat jopa korvaspesialistille, koska oli kuulemma mahdollista, että Menierin tautia voisi olla....mutta diagnoosi oli kroonisesti jumissa olevat niskat, hartiat ja kallonpohja 🤣 Sittemmin löysin hyvän osteopaatin, ja kertakäsittelyn jälkeen loppui huimaukset. Tsemppiä sinne, toivottavasti olo pian kohenee ❣️
VastaaPoistaJoo asentohuimaus ei ole tosiaan kivaa ja oksentaminen vielä vähemmän. Minulla se alkaa heti aina sillä ja yleisvointi ei sitten taasen kestä sitä.
PoistaMinäkin kävin kolme vuotta työfysioterapeutin faskiakäsittelyssä ME-sairauteni alkuvaiheessa, kun en yhtään tajunnut, miksi kaikesta jumpasta ja venyttelystä huolimatta olin aivan jäykistynyt ja selkä ottanut eniten tälliä. No, ei tämän sairauden aiheuttamaan jäykistymiseen auttanut muu kuin sitten oikea lääkehoito, mutta edelleen kroppa tulehtuu ja jäykistyy rasituksesta. Pienen kävelyn jälkeen olen niin jäykistynyt, että en taivu ottamaan kenkiä jalasta. Voisin kuvitella, että ME-sairaus tuo tähän asentohuimaukseenkin oman lisänsä ja pahentaa sen oireita. Kunhan nyt jossain vaiheessa helpottaa tai ainakin oireet lievenevät, niin eiköhän tämä tästä.
Kiitoksia tsempeistä!💖
Niinpä niin. Jaksamista toivon sinulle, kuulostaa aivan kauhealta. ❤️
VastaaPoistaKiitoksia kovasti💖💖
Poista