Sairaasti sukkaa

Tämänkertainen postaukseni sai oikeastaan innoituksen Huomenta Suomen-ohjelmasta, josta minulle lähetettiin linkki luettavaksi. Siinä oltiin haastateltu ME-potilasta, joka sairastanut jo 10v ja tietysti siihen haastatteluun oli otettu kommentteja TH-puolen lääkäriltä, joka taasen selitti sairauden toiminnalliseksi häiriöksi. Eli näin taas punaista lievästi sanottuna.😅 Että vieläkin ollaan tilanteessa, että sairautta ei haluta ymmärtää ja toiminnallinen häiriö potaskaa jaksavat itseään kunnioittavat lääkärit mainostaa. Itse potilaan haastattelu oli ihan asiallista onneksi. En nyt tähän ala kertomaan kaikkia virheitä, mitä tekstissä tuli esiin, koska siitä tulisi pitkä selitys ja koska olen kuitenkin kertonut sairaudestani monet monituiset kerrat ennenkin. Ihan pikku tiivistelmä kuitenkin on tehtävä🫢 Tekstissä sanotaan, että ME on neurologinen sairaus ja monesti laukaisevana tekijänä on virusinfektio. Tämä on totta. Silti täytyy tuoda esille nämä ikivanhat ”riskitekijät”, jotka lieväst...

Osallistun vielä  Kristiina K:n  vuoden viimeiseen blogihaasteeseen, jonka aihe oli näkymä kotini ikkunasta. Tämä kuva on otettu nyt Tapaninpäivänä ja on meidän takapihaltamme tai osasta siitä. Kuten yleensä, Tapaninpäivänä viheriöi ja taitaa aurinkokin pilkahdella eli ihan maaliskuinen keli. Katsotaan onko sitten maaliskuussa kunnon talvi😅 Terassimme on tosiaan verkotettu kissojen takia ja niillä on toinen puoli täysin käytössään; on kissatelinettä, kiipeilypuuta ja tasoja, joilla voi korkeuksissa kuikuilla viereisellä pyörätiellä meneviä ihmisiä ja eläimiä. Läheisestä pikkumetsästäkin mukavasti lentelee lintuja ja oravat ja rusakotkin hyppelevät jo aika ujostelematta pihallamme. Aikoinaan, kun tämä alue oli vielä peltoa, tästä meni hirvien reitti. Onneksi ovat nyt vaihtaneet reittiä, ettei tule kolareita eikä haavereita. Kävi nimittäin kerran niin, kun olin nuorempi, että hirvet pelästyivät autoa ja loikkasivat läheisen talon sänkykamarin ikkunasta sisään ja siellä oli tiet...

Kun aloitin aikoinani kirjoittamaan blogia, se oli pitkällisen mietinnän ja suunnittelin tulosta. Olin saanut lääkityksen tai pikemminkin itse sen hankkinut ja tällä lääkkeellä sain pienennettyä aivosumua ja kognitiivisia ongelmia, että ylipäätään kykenin miettimään, miten blogi kenties tehdään. Edelleen tämä lääke on elämän edellytykseni ja toivon, että lääkäri kirjoittaa sitä minulle loppuelämäni ajan.  Toinen mietinnän aihe oli myös tämä, kuinka minuun suhtaudutaan, kun kerron sairauteni ja niiden tuomista vaikeuksista avoimesti, mutta en olisi voinut blogia tehdä ilman avoimuutta. Tein siis tietoisen valinnan, mikä ei ollut helppoa, koska terveydenhuollon ja ymmärtämättömien ihmisten aiheuttama trauma oli jo olemassa ja on edelleen. Olen ilokseni saanut huomata, että minulla on aivan upeita ihmisiä seuraajissani ja lukijoissani! Empaattisia, ymmärtäväisiä ja sydämellisiä ja kiitänkin teitä koko sydämestäni siitä, miten olette ottaneet minut vastaan❤️❤️Tämä on se alusta, jossa m...

 Marraskuun alussa ajattelin, että ihanaa kun on paljon aikaa kutoa ja ihan rauhassa Jukkolanmäen Navetanvintin Joulumyyjäisiin, nyt huomaan, että aika on taasen mennyt kuin siivillä ja myyjäiset ovat ensi viikonloppuna!! Siksi tämä kuva työhuoneestani; hallittu kaaos sanoisin🥰🥰 Ja koska joulu on tulossa, kuuluuhan siihen aina pieni stressi Kelaltakin.😬 Tänään olisi pitänyt tulla työmarkkinatuki, vaan eipä tullut kuin mukava ilmoitus käsittelyajasta. Sanoisin, että tällä hetkellä tuntuu aika mielivaltaiselta tällainen menettely, kun ihminen saa alle 600€/kk, niin siitä ei paljoa saa säästöön, jotta voisi venyttää viikon verran ruokaostoksissa. Ymmärrän, että minut halutaan näännyttää nälkään, mutta en ymmärrä, miksi 15-vuotiaan lapseni pitää kärsiä tästä kaikesta. Tämä on päällimmäinen tunne tällä hetkellä. En hirveästi tunne olevani Suomen kansalainen, jolla olisi oikeuksia mihinkään, velvollisuuksia sitäkin enemmän. Että jos en tänäkään vuonna seurannut Linnanjuhlia tai toivot...

Kerkesinpäs vielä  Kristiina K:n  marraskuun haasteeseen mukaan. Aiheena oli kuvata erilaisia portteja ja kun en nyt kierrokselle ehtinyt/päässyt, etsin vanhoista kuvista. Nämä kuvat ovat muutaman vuoden takaiselta reissultamme Suomessa ja Tampereen kirkkojen portteja. Nuorimmaisellamme oli silloin jokin kirkkojen bongausbuumi, joten kierrettiin sitten kirkkoja. Onneksi otin kuvia jykevistä rautaporteistakin. Eivät kovin kauniita, mutta onneksi kirkot ovat kauniita. Yksi kuva pitää laittaa meidän häistämme; kaaresta ja penkistä, jossa istuimme, kun meidät vihittiin. Voihan tämänkin ajatella olevan portti uuteen🥰❤️Oli TODELLA tuulinen päivä, että hyvä että edes nämä koristeet pysyivät seremonian loppuun asti. Edelleen jaksan ihastella tätä kaasoni tekemää luonnonkukka-asetelmaa, joka oli toisella portilla vastaanottamassa vieraita😍

Varmaankin lupasin laittaa kuvia ensimmäisista kesähuoneeni Neulemyyjäisistä tai sitten en luvannut, en nyt muista, mutta laitanpa kuitenkin ja vähän kertoilenkin tapahtumasta.😊 Olin valmistautunut myyjäisiin parisen viikkoa miettien ja suunnitellen ja tietysti kutoen ja kun menin läpi varastoani, minullahan olikin kertynyt aika paljon näitä sukkia ja lapasia. En olisi itse uskonutkaan;) Mies teki parit lyhtytelineet pihalle, tulosti mainoksia, jotka olin tehnyt ja ständihän minulla olikin jo ennestään. Myyjäisaamulle jäi sitten vain hyllyjen täyttäminen ja somistelu. Ystävä oli luvannut tulla lämmittämään glögit ja tarjoilemaan, kun kerran olin mainokseen laittanut, että glögiä tarjolla👌 Aika oli 10-16 ja ensimmäiset pari tuntia ei käynyt ketään. Eli jatkossa myyjäiset alkavat klo: 12.00. Sitten tuli glögia tarjoileva ystäväni, entinen avustajani ja yksi pitkäaikainen kaverini. No sitten tuli anoppikin piipahtamaan ja glögille😁Siinä vierähti tunti jos toinenkin mukavasti. Olisinko ...

Minun piti tehdä parisen viikkoa ihan vain miesten sukkia urakalla, mutta jaksoin tehdä 11 päivää. Sitten piti jo aloittaa muuta tekemään😅 Olen siis varannut pöydän Jukkolanmäen Joulumyyjäisistä ja niitä varten täytyy nyt yrittää vähän tehtailla. Sitä ennen ajattelin pitää myös pienimuotoiset myyjäiset tässä kesähuoneessani jossain vaiheessa marraskuun alussa. Täytyyhän se nyt testata, miten soveltuu tällaiseen, kun myyjäisiäkin varten se tehtiin. Joka tapauksessa käsitöitäni varten. Tavoitteena minulla on ollut tässä koko ajan, että pystyisin elättämään itseni näillä käsitöitteni myynnillä. Tulipas jotenkin huonolla suomenkielellä tuo edellinen lause; mieli kiitää jo eteenpäin samalla kun kirjoitan, mutta ehkä tajusitte kuitenkin pointtini. Siis elättäisin niin, että en olisi enää riippuvainen Kelasta ja työmarkkinatuesta. Työmarkkinatuki ei ole montaa satasta kuukaudessa, mutta että sen summan tienaisi säännöllisesti käsitöillä joka kuukausi onkin sitten haastavaa. Varsinkin, kun su...