To the moon and back eli reissutarinaa Neulepäiviltä

 Otsikon mukaan matka Reposaaren Neulepäiville oli minulle monta kertaa ylivoimainen suoritus, mutta olen hengissä. Kroppa kuin hakattu, jalat kipeät ja turvoksissa, koko kroppa turvoksissa ja suolisto täysin sekaisin. Aivoista puhumattakaan. Lähtisinkö uudestaan? No aivan varmasti!

Eli kaikesta huolimatta oli hyvä reissu, jota mietin varmasti vielä pitkään talven pimeinä kuukausina. Ja nyt vähän reissutarinaa:

Olimme vuokranneet retkeilyauton Kauhavalta, joka on noin 100km:n päässä Kokkolasta ja ensin siis pakkasimme oman pakumme täyteen tavaraa torstaiaamuna ja siitä sitten suunta kohti Kauhavaa keskipäivän aikoihin. Minä olin kartturina ja kaikki, jotka siitä vähänkään tietävät, nauravat varmasti katketakseen ja ihmettelevät, että ylipäätään löysimme mihinkään perille. Mutta onneksi nykyään on Google maps eikä paperista karttaversiota, jossa taitekohta voi aiheuttaa monenlaista hämminkiä. Silti monesti kuulin mieheni ”huutavan” -Suurenna sitä kuvaa, niin näkee pitääkö kääntyä jo!

Kauhavalla auton vaihto retkeilyautoon, uusi pakkaaminen ja suunta kohti Poria ja Reposaarta. Illalla seitsemän aikoihin olimme jo Siikaranta campingillä ja saimme ottaa rennosti ja tutustua alueeseen ja suunnitella seuraavia päiviä.

Perjantai oli ihan lomailupäivä onneksi ja sain palautua matkan rasituksesta. Kiertelimme Reposaarta ja etsimme valmiiksi Junnilan leirikeskuksen, jossa Neulepäivät olisivat lauantaina ja sunnuntaina. Minähän olisin paikalla vain lauantaina, koska sunnuntaina suuntaisimme Espooseen kummilapsen rippijuhliin.

Reposaari oli kaunis paikka. Minulle tuli jostakin kumman syystä mieleen Australia ja hihkaisinkin vähän väliä tämän tunnelman ääneen. Puut olivat jännän käppyräisiä ilmeisesti tuulisen saari-ilman vaikutuksesta, varoituskyltit hirvistä ja kauriista toivat tietysti mieleen kenguruvaroitukset ja pitkät tiet ruostuneine tienvarsikyltteineen kruunasivat tunnelman. Ilmeisesti kyltit eivät olleet ruostuneet, vaan jokin tehdas teki jotakin punahiekkaista ”juttua”, joka värjäsi kyltit ruosteenpunaisiksi. Tai näin ainakin päättelimme. Mieheni kun on tottunut näihin tunnelmointeihini; hän totesi vain tuttuun tapaansa, että kartturi on vain puolen maapallon verran hukassa😅

Lauantaina heräsimme sitten aikaisin, koska myyntipäivä oli 10-16 ja alueelle pääsisi jo klo: 8 valmistautumaan ja laittamaan myyntipöytiä. En mainitse mitään aamutoimista retkeilyautossa, jossa nuoriherra nukkuu penkistä kyhätyllä sängyllä jääkaapin oven edessä, aamukahvin keitosta pienessä tilassa, tavaroiden hakemisesta laukuista ja laatikoista…ylipäätään toimista, että sai itsensä puettua sään mukaisesti ja sopivaksi ihmisten ilmoille. Ja kaikki hyvällä mielellä😇

Junnilassa Lankajengin väki oli toivottamassa tervetulleeksi ja neuvoivat hyvin, mihin laittaisin pöytäni ja missä tiloissa oli mitäkin. Ja sää suosi meitä; aurinkoista koko päivän, mutta ei liian kuumaa kuitenkaan. Silti päivänvarjo oli tarpeen iltapäivän auringonpaisteessa. 

Meitä oli kolme myyjää  ulkona Junnilan pihassa ja loput myyjät olivat sisällä. Ihmisiä kävi luultavasti 500 lauantaina ja tasaisena virtana riitti ostajia ja katselijoita. Oli kyllä mieletöntä päästä ensimmäistä kertaa mukaan johonkin neuletapahtumaan ja pysähdyinkin monta kertaa miettimään tätä matkaa tähän asti! Minulta kun ovat kaikki neuleretriitit sisätiloineen poissuljettuja; vain ulkotiloihin voin osallistua monikemikaaliyliherkkyyden takia. Olimme myös tuoneet mukanamme minulle sopivan penkin ja rahin ja siinä istuinkin koko päivän ja kudoin sukkaa.

12-vuotias poikani oli avustamassa minua ja hän otti roolinsa myyntimiehenä kirjaimellisesti. Minä kun uppouduin keskustelemaan, poikani huomioi sitten toiset ostajat ja palautti minut takaisin myyntitapahtumaan👍😅 Hän myös kuskasi minulle grillattua makkaraa, ravasi sisätiloissa ja kävi minulle kertomassa, mitä siellä on ja osallistui lankakerän painon arvontaan ainakin kymmenen kertaa.

Mukava oli tavata ihmisiä ja tutustua ihmisiin, joita on aikaisemmin ”tavannut” vain somen välityksellä. Kiva oli huomata, että ihmiset pitivät neulomuksistani ja ottivat myös kuvia inspiraatiota varten. Ohjeetkin menivät kaupaksi ja taisivat loppua vähän keskenkin. Jossain vaiheessa JonSukkien Jonnakin tuli moikkaamaan ja juttelimme kyllä pitkän tovin kaikesta mahdollisesta. Oli mukava tutustua!🩷 Taisivat Jonna ja poikani arvuutella yhdessäkin lankakerän painoa jopa siinä määrin, että sukulaisiksi jo luultiin😅 Miehelläni myös aika kului joutuisasti; sai olla auttamassa nuotion sytyttämisessä luonnonkauniissa paikassa ja istuskella nuotion ääressä jutustelemassa. Oli muutenkin juoksupoikana ja huolehti, että minä pärjäsin. Oli mahtava ja mieleenpainuva päivä!

Päivän päätteeksi lähdimme sitten ajelemaan kohti Espoota ja haikein mielin heitin hyvästit kaikille ja ennenkaikkea Reposaarelle. 

Ajelimme johonkin Forssan lähettyville leirintäalueelle, josta sitten ei ollut niin pitkä matka siirtyä seuraavana päivänä Espooseen rippijuhliin. Löysimme ystäväni talon aika vaivattomasti loppujen lopuksi ja koska olimme hieman ajoissa, vaihdoimme juhlavaatteet autossamme kaikessa rauhassa. Tässä vaiheessa olin todella huonovointinen ja mietin kyllä pitkään, miten oikein selviän juhlista, mutta koska olimme näin pitkälle päässeet, en halunnut luovuttaa. Istuskelin silmät kiinni puhumatta ja vain hengittelin ja sitten mentiin. 

Pääsin siis monen monen vuoden jälkeen käymään ystävälläni, osallistuin kummilapseni rippijuhliin ja sain vielä tavata ihmisiä, joita en myöskään ollut 15 vuoteen nähnyt. Aika huikea saavutus, etten paremmin sanoisi!🩷

Sieltä lähdimme ajamaan Ruovedelle leirintäalueelle, jonne ehdimme juuri ennen sulkemisaikaa. Tässä vaiheessa olin jo sen verran kipeä, että vain istuskelin jalat ylhäällä ja muut saivat touhuta.

Seuraavana päivänä kotimatka ja auton vaihto Kauhavalla ja sitten vasta oivalsin, että olen Kauhavalla. Täällähän on Lankavan lankakauppa!!! Mieheni suostui auliisti lähtemään vielä sinne, koska olin saanut myytyä painavat retkikalusteemme retkeilyauton autokauppiaalle ja niitä rahoja käytin sitten lankoihin👍😅 Voiko enää paremmin mennä🥳👌

Nyt kotona tosiaan ja vointi kuten alussa kerroin, mutta tätä muistellaan vielä pitkään. Kiitokset kaikille kohtaamilleni ihmisille; uusille ja vanhoille ystäville ja tutuille!🩷🩷