Sitä oltaisiin taas hengissä ja elävien kirjoissa viimeisimmän ylirasituksen jäljiltä. Perhekin voi taas hengähtää ja elää hieman rennommin, kun äiti ei ole kuin bebaan ammuttu mesikämmen:)
Sitä kun on hieman tavallista ärtyneempi, kun kaikki toiminnot ottavat aivoihin; äänet, valot, hajut ja ihan ajattelukin. Olo on kuin migreenissä ilman päänsärkyä ja sitä joutuu koko ajan sanomaan toisille, että voisitko laittaa pienemmälle sitä tvtä, voisitko olla naputtamatta sormilla sitä pöytää...ylipäätään voisitko olla hiljaa. Peltorit on minulla kyllä käytössä, mutta en pysty niitä pitämään kuin noin 10min, kun sitten alkaa pahoinvointi. Mutta nappikuulokkeet korvien tukkona sitten paremman puutteessa...
Mutta sitten asiaan eli lankojen päättelyyn. En käsittele tässä mitään tekniikoita, miten päätellään...siitä minulla on ihan oma postauksensa, vaan käsittelen sitä, miten ylipäätään saa langat pääteltyä. Koska se toiminto vaatii ainakin minulla henkistä valmistautumista ja asennetta:)
Aikoinaan, kun tein isompia neuleprojekteja; puseroita ja villatakkeja, niiden valmistuminen tyssäsi aina siihen, kun piti alkaa ompelemaan kappaleita yhteen. Työ saattoi lojua viikkokausia odottamassa vain tätä viimeistelyä. Nykyään, jos sorrun tekemään puseroa, se on ehdottomasti tehtävä suljettuna neuleena, että yhteenommeltavaa on mahdollisimman vähän...
Mutta sitten musiikkiin, millä päättelytyö onnistuu tai ei onnistu😅
Nina Simonen My baby just cares for me (https://www.youtube.com/results?search_query=my+baby+just+cares+for+me) ei ole kappale, jolla päättely onnistuisi, ainakaan minulla. Siinä uppoutuu liiaksi musiikkiin ja yhtäkkiä huomaa leikkivänsä jazzlaulajaa, kun laulaa antaumuksella mukana. Muuten ihan hyvä, mutta ei, jos haluaa päätellä sukat.
Musiikin täytyy siis olla eteenpäin vievää, helppoa ja rullaava rytmi. No, Kip Mooren Motorcycle (https://www.youtube.com/results?search_query=motorcycle+kip+moore+lyrics) on sellainen biisi. Mieli pysyy letkeänä ja työkin etenee...
Mutta kun on paljon pääteltävää, tarvitaan jo kunnon työbiisi. Sellainen, jonka voi kelata uudestaan ja uudestaan soimaan ja joka kasvattaa sopivaa mielialaa ja puhtia. Kip mooren On the case on sellainen.(https://www.youtube.com/results?search_query=on+the+case+kip+moore) Vai mitä sanot kertosäkeen tekstistä:
"Ain’t no time to quit, when there’s a job to do....I’m willing, ready, rocksolid, I keep steady......I got this, man, ’cos I’m on the case."
Ja niin sukat tuli pääteltyä:):)
Onpas kivat sukat! Hetken kesti katsella ennen kun keksin tuon kivan keltaisen raidan "leikin". Hauska! Tiedän vain yhden ihmisen, joka pitää päättelystä - minä en.
VastaaPoistaOlen nyt monta päivää taistellut silmukoinnin parissa. Tehnyt, purkanut, tehnyt ja purkanut. Nyt saa riittää (ainakin hetkeksi). Ei ole mun juttu. Laitan jutun blogiin, kunhan saan kudottua sukat valmiiksi.
Mukavaa viikonjatkoa!
Täytyy sanoa, että kutoessa meinas itselläkin unohtua miten olin ajatellut nuo raidat ja kuviot laittaa. Tämä kun oli sellaista -suunnittelen samalla kun kudon- touhua. Pitääpäs käydä lukemassa blogistasi, mikä siinä silmukoinnissa oikein tökki. Oliko liian haastava kuvio? Mukavaa viikonjatkoa sinullekin!
PoistaMonetkos sukat tässä nyt pääteltiin? :)
VastaaPoistaMinulla on niinkin outo tapa, jos päättely ottaa pannuun ja uutta neuletta tekis jo mieli neuloa, päättelen yhden langan ja sitten saa taas neuloa pari kerrosta ;D Varmaan ihan asperger -oireita ;D Minulla kun toi siivouskin tökkii, niin teen sitäkin omalla twistilläni.
Monet:):) Ilmeisesti mullakin on vähän asperger-oireita, kun voin myös päätellä yhtä sukkaa vähän ja toistakin vähän ja sitten saankin luvan kanssa aloittaa jo uutta;) Tulee hyvä olo, kun on päätellyt edes vähän:::
Poista