Kiireen poikasta

 Teistä ehkä tuntuu siltä, että olen aivan unohtanut teidät enkä käy lukemassa blogejanne, mutta totuus on ihan toinen. En ehkä muista käydä vastaamassa kommenteihinnekaan, mutta siltikään en ole unohtanut asiaa.

Eilen illalla nukkumaan mennessä, otin puhelimen käteeni ja aloitin jo lukemaan, mitä teille kuuluu, mutta jossakin vaiheessa olen nukahtanut ja homma on jäänyt kesken.

Voisin ehkä sanoa, että on kiirusta, mutta ihan itse kehittelemääni kiirettä. Huonontuneen kognition takia organisointi on vaikeampaa ja aina huomaan ottaneeni tilauksia vastaan enemmän kuin laki sallii. Tiedän kyllä selviäväni tilauksista määräajassa, mutta olisihan se helpompaa itselle, kun osaisi hieman laskeskella mitä mihinkin työhön menee aikaa ja silleen, että siihen on reilusti aikaa.

Sanoisin, että syyskuun lopulla helpottaa ja pääsen taasen seuraamaan toden teolla, mitä teille kuuluu. Lueskelen tietenkin nytkin aina välillä, mutta voi olla että kommentointi jää vähemmälle, mutta olkaa kärsivällisiä; palaan kyllä linjoille hetken päästä.

Nyt on vielä pakolliset teams-palaverit kasaantuneet seuraaville parille viikolle ja niihin menee tottakai energiaa ja vaativat palautumista. On Kelan ja TE-toimiston palaveri kuntakokeilun merkeissä; en yhtään tiedä mistä palaveeraamme. On palaveria Invalidiliiton kanssa, josko heiltä saisi neuvoa ja ohjausta mahdolliseen kevytyrittäjyyteen näin pitkäaikaissairaana ja sairaudesta vammautuneena. Etten nyt turhaan maksa sinnekään jäsenmaksuja. Ja sitten vielä lääkärin kanssa etävastaanottoa ja pyytämistä paperia sinne sun tänne, joka virastolle todistusta, että olen sairas edelleen.

Meneehän näissä pää pyörälle ja kun yleensä asiat eivät selviä yhdellä palaverilla. Onneksi minulla on nyt avustaja, joka on mukana palavereissa ja kirjaa ylös tärkeimmät asiat. Minulla kun tuo muistaminen loppuu jossakin vaiheessa.

Joten hyvää syksyn aloitusta kaikille ja koitetaan rentoutua ja nauttia käsitöiden parissa! Sitähän varten niitä teemme🩷🩷