Jämälankasukat versio 3

Nämä sukat oli helppo tehdä ja näissä sai käyttää kaikkia lyhyimpiä langanpätkiä, mitä löytyi. Kunhan riitti kerroksen verran. Raikastin jokaista väriä puhtaanvalkoisella, jotta varmasti väri erottui. Aika keväiset sukat tuli mielestäni. Tosin pääteltäväähän näissä kyllä sitten riitti…😬

                             

Olipa mukava pitkästä aikaa käydä iltasella pienellä kävelylenkillä. Olen hommannut haalarin, johon pääsee helposti sujahtamaan ja vie siis mahdollisimman vähän energiaa ja isäntä vielä auttaa laittamaan kengät jalkoihin. Nastat vielä lisättiin pohjiin, jotta pääsen johonkin suuntaan etenemään tuolla liukkaalla pyörätiellä. On siis suunniteltu huolella, jotta kävelyyn varattu energia ei ole täysin tuhlattu jo puettaessa.👍 Jos tässä saan päivät menemään rutiinilla eikä mitään erikoista ylimääräistä tapahdu, ehkä viikonloppuna tai ensi viikon alussa voisin suunnitella ulos menoa; pientä rauhallista kävelyä lähipyörätiellä. Isäntä on aina laittanut nesteytysporeen minulle valmiiksi, joten pääsen riisuuduttuani heti istumaan nojatuoliini ja palautumaan nesteytyksen avulla. Jalathan alkavat heti turpoamaan ja kuumottamaan ja pahoinvointi on melkoinen, mutta mitä sitä ei masokisti tekisi;) 

Olen monesti miettinyt, miksi yritän käydä kävelyllä, vaikka itse kävely ei ole mitenkään nautintoa enää. Nivelien vihlontaa, polvien pakotusta, hermosärkyä pakaroissa, ilmannälkää, rintakehän kipeää puristusta hapen puutteesta johtuen jne, mutta silti sitä yrittää vanhasta tottumuksesta käydä kävelyllä. Ennen pidin tosi paljon kävelystä ja kävin joka sunnuntaiaamu 10 km:n kävelyllä, mutta nykyään se ei tosiaan ole enää mitään kivaa. Ja kun en tosiaan tarvitse mitään pään nollausta tai että seinät kaatuisivat kotona sisällä ollessa päälle, en tarvitse kävelyä siihenkään. Kysyin lääkäriltä, onko hyväksi käydä kävelyllä, kun hapenpuute kuitenkin on melkoinen (haukottelen koko ajan kävellessä, niin että silmät vain valuvat vettä) ja lääkäri sanoi, että kyllä ehkä, koska vain liikunnassa erittyy tiettyjä entsyymejä, joita keho tarvitsee. Voin kuvitella, että liikunnassa kyllä, mutta minun kävelyäni ei voi sanoa siksi liikunnaksi, mitä lääkärisetä taitaa tarkoittaa. Mutta hän lisäsi sitten, että en saa kävellä kuin sen verran mitä pystyn. Kun kroppa alkaa hapottamaan, pitää heti lopettaa. Jep ja silloin on parempi, että ei ole kovin kaukana kotoa, koska silloin et enää kävele:) Siltikään edelleenkään en osaa ottaa kännykkää mukaan, jotta isäntä voi hakea minut tarvittaessa...en osaa mieltää tarvitsevani tässä kohtaa apuvälinettä. Vaikka joskus on sattunut tällainen tilanne ja siinä on sitten hengitelty ja palauduttu tien poskessa ja toivottu, että samana päivänä vielä pääsee kotiin. 

Joten onkohan loppupäätelmä se, että ihminen on tapojensa orja; en muuta selitystä keksi.

Mutta se kevään tuoksu! Olin aivan unohtanut mille kevät mielestäni tuoksuu tähän aikaan. Päivällä sulaneen jään ja illaksi jäätyneen jään tuoksuhan se on; vielä raikas, kun maa ei ole vielä paljastunut ja tuonut omaa aromiaan siihen sekaan. Ja pieni keväinen tuuli siihen päälle👍 Hieman nostalginen olo tuli tuosta tuoksusta, tuulahdus menneistä päivistä selkeästi. En saanut kiinni mitä muistoja tuoksusta tuli, mutta ehkä myöhemmin, jos pääsen vielä tähän aikaan kävelylle👌Jännä miten eri aistihavainnot voivat tuoda muistoja mieleen; juurikin tuoksu tai ääni, erityisesti musiikki, tai jokin maku tai jopa, miltä jokin tuntuu. Mutta hienoa, ei tarvitse yrittää muistaa; aina jokin muistuttaa menneestä, kun sitä vähiten odottaa.

Tämä piti olla ihan sukkapostaus, mutta eihän se haittaa välillä vähän poiketa polultakin😁

Vielä pari kuvaa meidän Taco-kissasta, joka on löytänyt talon aurinkoisimman paikan ja osaa todellakin nauttia kevätauringosta:)