PEM-päivän ratoksi ajanvietettä



Kylläpä vain, se olisi PEM-päivä eli rasituksen jälkeinen huonovointisuus-päivä. Aivot eivät toimi ja jaksan istuskella lyhyitä hetkiä nojatuolissani, kunnes joudun palautua sänkyyn huilaamaan.

Yhdessä välissä päätin sitten katsoa läpi näitä varastojani, mitä olen kutonut; lähinnä keskeneräisiä töitä. Sehän se onkin mieltä piristävää; keskeneräisten läpikäyminen, varsinkin kun et pysty asialle mitään tekemään voinnin ollessa huono😅👍

Mutta, viime viikolla sain kuitenkin laitettua työt, joita meinaan jatkaa, isoon sängynaluslaatikkoon. Tyhjensin siis pianonpäällisen ja siirsin paremmin hahmotettavissa olevaan varastoon nämä ”työn alla” olevat. Heti tuntuu, niinkuin jo kohta olisivat valmiinakin😇



Sitten nämä aloittelut tai kokeilut, jotka pitäisi purkaa tai ainakin päättää, mitä niille tehdään.




Nämä menevät purkuun ja teen jotakin muuta. Ehkä kuitenkin edelleen nämä langat yhdessä…



Tätä en välttämättä purkaa, mutta en välttämättä tee pariakaan, koska se vaatisi langan ostamista ja sitä en nyt tee…



Tässä kaksi eri variaatiota Novitan Hetki-langasta, joka sisältää puuvillaa, villaa ja polyamidia. Nuo pidemmät voisi tehdä vaikka valmiiksi ja käyttää tulevana kesänä kesäiltoina.



Tämän sukan sisälle olin jättänyt oikein muistilapunkin silmukkamääristä ja kerroksista, joten tälle voisi tehdä kyllä parin…



Tässä olen kokeillut jotain jännää helppoa raidoitusta. Teen kyllä tälle parin, kunhan vähän muistelen, miten olen tämän tehnyt…



Tälle voisi ehdottomasti tehdä parin, kun lankaakin on riittävästi👍


Näitä en purkaa, mutta jos parin näille saan joskus tehtyä, hyväntekeväisyyteen voisi lahjoittaa. Tänä aikana varsinkin tuntuu, että pitäisi olla jotakin lahjoitettavaa, kun tarvetta ilmenee. 



Enää ei tunnu niin toivottomalta tämä sukkatilanne; aika hyvinhän nämä ovat hallussa. Ajan kanssa pikkuhiljaa ehkä valmistuvatkin…

Kommentit

  1. Tuossa on monta hyvää ideaa ja värivalintaa ja niistä varmasti kannattaa jatkaa. Minulla on tapana neuloa sukkia aina kumpaakin sukaa yhtä aikaa; eli varsi-varsi, kantapää-kantapää, jne. Muuten saattaa iskeä yhden sukan syndrooma, enkä jaksaisi innostua sen toisen sukan neulomisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin huomaa, mulla on jo aika pahana tämä toisen sukan syndrooma, vaikka aina välillä olen yrittänyt sitä ”hoitaa”. Olen miettinyt sitä looppaustakin pitäisikö opetella, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi…😅

      Poista
  2. Tuntuu urakalta!? Mutta niin kauniita ovat, etten purkaisi ensimmäistäkään. Itsellä on ihan outo olo, kun tulin toissapäivänä Rovaniemelle ilman keskeneräistä käsityötä? Täällä on kyllä puikkoja ja lankoja, joten enköhän aloita jotain...
    Terveisiä puhtaan valkoisen lumen "maasta"! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja tuntuisihan t́ämä urakalta, jos sellaiseen ryhtyisi. Nykyään olen aika hyvä poistamaan mielestä tekemättömät työt, joten en ressaa näistä:)

      Poista
  3. Minä stressaan muutenkin tekemättömistä töistä, niin en kestäsi tuollaista yhden sukan toimintaa :) Kyse on kai ajatusten lähtökohdasta, miksi mitäkin haluaa tehdä ja pääasia, että tekee sitä mitä haluaa. Olipa varsin selkeästi ilmaistu ;D
    Jos teen yksittäin sukkia, kuten joskus teen, ja valmistuminen kestää, minulle käy melkein aina niin, että en sitten enää oikein muistakaan silmukkamääriä. Tuo infolappu parittomassa sukassa on varsin järkevä temppu! Joskus olen laittanut puhelimen muistioon ylös, mutta unohtanut sitten katsoa, kun olen pähkäillyt ;D
    Inventaario on välillä hyvästä. On minullakin keskeneräisyyksiä. JOskus pitemmän ajan jälkeen purkaminenkin tuntuu helpommalta ajatukselta, kuin aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tällä hetkellä purkaminen tuntuu kyllä helpommalta ratkaisulta kuin aloittaa kaikille näille paria...
      Minä kudoin aikoinani tosiaan aina neuleita ja en koskaan olisi aloittanut toista, ennenkuin ensimmäinen on valmis. Lisäksi olen kauhean järjestelmällinen ja nautin järjestyksestä, joten tämä ei ole ollenkaan luonteenomaista minulle.
      Mutta sairaus on muuttanut paljon suhtautumista asioihin ja monet asiat ovat muuttuneet. Tämä on yksi niistä:)Kun harvoin saa asioita silloin, kun haluaa ja joutuu sietämään keskeneräisyyttä, se jotenkin siirtyy sitten tähän kutomiseenkin. Ja tietysti, kun minä en muuta tee kuin kudon, niin se suhtautuminenkin on erilaista tähän:)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sadonkorjuusukkien ilmainen ohje

Mustavalkoiset Unikkosukat

Varpu-sukat eri väriyhdistelmillä