Värikokeilua liilan sävyissä

Vielä jatkuvat nämä värikokeilut. Voi olla, että teitä jo kyllästyttää katsoa näitä samalla mallilla tehtyjä sukkia, joissa vain väri vaihtuu, mutta minä en pysty vielä päästämään näistä irti. Pitäisi oikein laskea, montako eri paria olen näitä jo tehnyt. No, kyllä se vielä selviää, kun laitan sitten kokeilun päättyessä postauksen, johon tulevat kaikki nämä sukat ja saatte valita mieleisenne. Ja pidetäänkö pieni arvontakin samalla?

Nyt oli vuorossa vaalea ja tumma liila ja siihen tehosteena oranssi. Väriyhdistelmä, josta itse pidän aivan valtavasti. Tämän värisestä puserosta olen haaveillut aina, mutta eihän sitä itsellensä saa tehtyä:)

                       

Nyt on tosiaan kesän menemisten maksuaikaa. Tietysti tämäkin vaikuttaa, kun ilmat kylmenevät enkä pysty enää istua ulkona kutomassa kuin pieniä hetkiä kerrallaan, mutta koitan aina siirtyä terassille, kun vähänkään on lämpöasteet sellaiset. Viimeiset happimolekyylit täytyy ottaa talteen talvea varten:)

Nyt nimittäin on aika paha hengenahdistus tai oikeastaan ilmannälkä, kroppa turvoksissa rasituksesta (tähän liittyy tietysti nivelkivut ja kropan jäykistyminen) ja suolisto on aivan sekaisin. Tuntuu, että kroppa painaa vähintään sen tuhat kiloa ja yläkropan kannatteleminen on hirveän raskasta, istuessakin.

                         

Olen pari kertaa yrittänyt käydä lyhyellä kävelyllä; ensimmäisellä kerralla tuli niin pahat jalkakivut, että en ollut ihan varma pääsenkö kotiin. Eilen pyysin avomiestäni mukaan kävelylle, koska on niin tylsää kävellä hitaasti yksinään, kun maisematkaan eivät ehdi pahemmin 600m matkalla vaihtua. Mieheni osaa myös olla alussa hiljaa, kun näkee, missä kivuissa olen, ei kysele turhia, vaan on hiljaa tai kertoo itse jotakin. Ei odota vastausta ja tasoittaa askeleensa minun vauhtiini. Tällaista rintakehän ja käsivarsien pakottavaa kipua minulla ei koskaan ollut terveenä, joten luulen, että ette pysty samaistumaan kipuun, vaikka siitä kertoisin, mutta hapenpuutteeseen sen liitän. Kunhan maltan kävellä tosi hitaasti, hengitellä syvään ja tehostetusti, niin pikkuhiljaa kipu pienenee ja pystyn jo jotakin jutellakin. Talomme lähellä on pieni lampi, jonka vieressä menee kävelytie ja sitä kävelimme päästä päähän muutaman kerran. Minä jo haaveilin, että huomenna mennään kyllä mustikkaan ja mieheni aina näihin haaveiluuni vastaa, että joopa joo, mennään mennään:):)

Nacho täyttää tänään 1 vuotta! 9.8.2022. Ensimmäinen kuva ja tänään napattu "poseerauskuva":)