Vielä kerran kevätpipo ja ohje siihen

Laitoinkin näistä kevätpipoista aikaisemmin kuvaa, mutta tällä kertaa laitan ohjetta näihin, jotta itsekin jatkossa muistan, kuinka olen tehnyt. Muistin, että olin johonkin kirjoittanut, mutta kun ohjetta eilen kysyttiin, eihän sitä ollut missään. Varmaan ensi keväänä löydän sen jonkin vihon takakannesta tai tarralapulta tai…tulipa mieleen, että hyvinkin voi olla jossakin tarralapulla😅

No mutta, tässä kuitenkin simppeli ohje:

Lankana Drops Nord ja menekki yksi 50g kerä. Puikot 3 pyöröpuikot (40 cm) ja 3 sukkapuikot.

Luo 136 s pyöröpuikoille ja neulo sileää oikeaa, kunnes työ on 18 cm.

Aloita kavennukset. Ne tehdään neljässä kohdassa ja joka kavennuskerroksella työstä vähenee 8 s yhteensä.

Neulo * 31 s oikein, tee kaksoiskavennus*, toista * - * koko kerros. (kaksoiskavennuksesta ohje tämän ohjeen jälkeen)

Neulo 1 krs sileää oikeaa.

Neulo * 29 s oikein, tee kaksoiskavennus*, toista * -* koko kerros.

Neulo 1 krs sileää oikeaa.

Jatka kavennuksia näin; joka kavennuskerroksella välisilmukoita on 2 vähemmän.

Vaihda sukkapuikkoihin sitten, kun itsestä siltä tuntuu.

Kun olet kaventanut niin, että välisilmukat ovat loppuneet, päätä silmukat kerralla. Ja pipo on päättelyä vaille valmis!

   

Vointi täällä alkaa pikkuhiljaa kohenemaan; ärsytysyskä on vähentynyt, mutta yleisvointi on edelleen heikko. Tarkoittaa sitä, että normaali pahoinvointini on pahempaa ja jalkojen päällä en jaksa montaa minuuttia olla. Mutta itse tauti sinänsä alkaa varmastikin helpottamaan.

Pahoinvointi tässä sairaudessa on aika ärsyttävää. Tai en tiedä, voiko sitä sanoa pelkästään pahoinvoinniksi, kun se on niin erilaista kuin normaali pahoinvointi. Johtuu siis rasituksesta ja siihen liittyvästä sykkeennoususta. ME:hän on kansankielellä rasitusintoleranssisairaus eli samoin kuin esim keliaakikko ei kestä gluteenia, ME-potilas ei kestä rasitusta.

Minulla on siis pahoinvointia joka päivä enemmän tai vähemmän. Se on koko ajan tuossa taustalla sellaisena etovana olona ja kun lähden tästä nojatuolistani liikkeelle ja askellan täällä hieman liian kauan, tunnen kuinka oksennus haluaisi tulla, kun syke nousee liiaksi. Jos silti haluan tehdä asian loppuun, mitä olin aloittanut, vaikka vaatteiden pukemisen, toiminto voi päättyä siihen, että yökin vessanpöntön äärellä hikipäissäni. Tämä menee ohi vasta, kun palaudun nojatuoliini ja lepään ja lasken sykettä tässä. Tämä on nyt siis koronan johdosta alentunut tämä sietokyky; rasitun nopeammin ja syke nousee ja pidättelen oksennusta.

Tämä on ihan jokapäiväistä olotilaani ja ehkä hieman valaisee sitä, miksi joudun laskemaan askeleeni tarkkaan, mitä teen ja elän periaatteella; Vie mennessäs, tuo tullessas.👌 En mainosta tätä koko ajan täällä kotona, kyllä tämä asia tiedetään, mutta koska muut eivät sairasta tätä, se on helppo unohtaa. Voi erehtyä luulemaan, että kaikki on fine, kun istun tässä nojatuolissani, vaikka oikeasti palaudun ja pidätän oksennusta. Jos joku silloin kysyy minulta jotakin, joudun sanomaan, että nyt en pysty puhua, koska en voi millään muotoa lisätä rasitusta, en edes ajatella asiaa. Yleensä 10-15min päästä voin yrittää sitten palata asiaan. 

ME:tä sairastavan on siis oltava täysin oman elämänsä herra ja otettava elämä omiin käsiinsä niin hyvin, kuin sen voi ottaa. Jos haluaa selvitä ja silloin jatketaan täysin sairastavan ehdoilla; se pitää sairastavankin itse tajuta. Itse pitää pitää rajat, ei niitä kukaan muu tiedä.

Huvittava tilanne voi syntyä esim siitä, kun lääkärin vastaanotolla potilas ottaakin ohjat käsiinsä, kun on tottunut siihen. Itse tajusin vasta jälkeenpäin, kuinka tein tämän myös itse nyt viimeksi. Sanoin lääkärille, että no niin, tämä asia on tällä lailla ja tämä on tällä lailla, että eihän tässä nyt muuta ole, että jatketaanko tällä lailla😅 Lääkäri koitti sanoa, että joo kyllä sinä voit soittaa, jos tulee jotakin tai jos pitää uusia reseptejä tai jotain, mutta lopulta joutui sanomaan, että jatketaan tällä lailla👍😁

Joten jatketaankin mekin tälla lailla.💗🧶🧶