Runo sukankudonnasta

Minulla on paljon sukkia tällä hetkellä työn alla, mutta ei ainoatakaan siinä vaiheessa, että voisi kuvaa laittaa, joten päätin etsiä, löytyisikö jotain kivaa runoa sukankudonnasta. Löytyihän niitä muutama, ihan veikeitäkin, mutta itseäni puhuttelee enemmän tällainen, joka kertoo kutomisesta hieman syvemmin. Tämä on ehkä hieman vanhanaikainen ja yltiöisänmaallinen ja toivoisinkin löytäväni hieman vielä kolahtavamman runon.

Itselläni kun ei millään runosuoni syki niin, että sellaisen keksisin. Arvostan kyllä kovasti ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa runoja ja kirjoja ja käyttää sanoja uudella ja oivaltavalla tavalla.

(Lisään tähän vielä tekstin, kun minulle kommentissa ystävällisesti huomautettiin, että onhan tämä runo edelleenkin ajankohtainen tänä vaikeana aikana. Mitä itse en tosiaan tullut ajatelleeksi, koska korona ei ole vaikuttanut minun arkeeni paljoakaan, joten unohdan välillä tämän, mitä muut ihmiset käyvät läpi. Mitä minä kävin läpi monta vuotta sitten, vaikkakin toisesta syystä. Mutta hyvä, että tuodaan esiin toisiakin todellisuuksia ja kun tämä aika mielessä lukee tuon runon, sehän sopii oikeasti älyttömän hyvin tähän aikaan:)

Tuskansa ja surunsa, 

huolensa ja ikävänsäkin

on Suomen nainen tasannut kutimensa kanssa, 

siihen ilonsa silmukoinut 

ja toiveensa 

ja tulevaisuutensa unelmat

kutimensa mukana kutonut. 

Epätietoisuutemme hetkinä

voimme ottaa kutimen käsille

yhtä hyvin kuin toimettomuutemme

tai toimeliaisuutemmekin hetkinä. 

Samoin vaipuessamme epätoivoon 

ihmisten vihamielisyyden tähden

on meillä luotettava ystävä kutimessamme.

Ja kutimemme kanssa voimme paeta nykyisyydestä

muistojen maailmaan

- päivän hämärtyessä illaksi,

soivat puikot rauhoittavaa säveltään. 

Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus,

minkä luomme 

ja se ilo, 

minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme.

             Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia

Aika hyvin silti tämä runo kuvaa kutomista ja sen merkitystä elämässä, ainakin omalla kohdallani monet lauseet siinä ovat hyvinkin totta. 

Otin vertailukohdaksi kuvat tekemistäni palapelitauluista, joita tein ennen, ennenkuin pystyin taas lääkityksen avulla alkaa kutomaan. Näitä palapelejä tuli tehtyä aika monta ja "huoneeni" seinät ovatkin täynnä näitä tauluja, samoin autotallin seinät:)

Olihan näitä kiva tehdä ja teen vieläkin aina välillä, mutta kyllä kutominen on silti se ykkönen, mitä teen mieluiten. Huomaan näitä taulujakin katsoessa, että värit ja tunnelma oli se tärkein, minkä perusteella valitsin palapelin. Tehdessä sain nauttia samalla myös väreistä, ei vaan tekemisestä. Sama pätee nyt sukankudonnassakin...

                           

Toinen tähän hetkeen sopiva runo on viimeisenä. Sekin on kulkenut mukana vuosikymmeniä (tämän ikäisenä voin jo näin sanoa), mutta tällä hetkellä se saa taas uuden merkityksen kaikkien viime vuosina tapahtuneiden asioiden johdosta.

                             

Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. - Eeva Kilpi -

Going to sleep, I think: Tomorrow I will heat up the sauna, Pamper myself, Walk, swim, wash, Invite myself to evening tea, Speak to myself in a friendly and admiring way, praising: You brave little woman, I believe in you. - Eeva Kilpi -