Vaaleanpunamustat säärystimet
Toiveena oli vaaleanpunaista ja mustaa ja sydänkuviolla. Ja reilummalla pohkeella...niin ja siis säärystimet.
Olin nähnyt aikaisemmin netissä kivan sydänkuvion jossakin ja se mielessäni koitin muunnella itseäni miellyttävän sydänkuvion. Alkuun ajattelin tuon sydämen tehdä tuollaisen ”reikäisen” ihan vain siksi, ettei tulisi pitkiä langanhyppäyksiä, mutta alkoi näyttämään niin levottomalta koko kuvio, joten sydän sai jäädä kokonaiseksi sittenkin.
Kudoin alkuun ihan nelosen puikoilla, että sain mahdollisimman joustavaa neulosta. Puolessa välissä vaihdoin 3 1/2:iin ja vasta ennen loppuresoria kavensin neljä silmukkaa. Ja kun toiveena oli vähän pidemmät säärystimet, näistä tuli kaikenkaikkiaan 46cm pitkät.
Sitten vähän nostalgiapläjäystä musiikin merkeissä; Rod Stewart ja The first cut is the deepest.
Tätä kappaletta olen nyt kuunnellut uudestaan ja uudestaan jostakin kumman syystä. Vaikka itse olenkin klassisen musiikin koulutuksen pianon ja laulun saralla käynyt, pidän silti monenlaisesta musiikista. Laulajan ei todellakaan tarvitse olla ottanut laulutunteja, että minä häntä voisin kuunnella...tärkeintä on, että laulaja osaa käyttää ääntään, on niinkuin ottanut äänensä haltuun ja käyttää sitä persoonallisesti. Ja rennosti puskematta, se on ehdoton edellytys. Ja että osaa fraseerata niin, että kuulostaa melkeinpä kuin yhdeltä soittimista.
Mutta tässä kappaleessa pidän siitä, kun kaikki kehittyy pikkuhiljaa; soittimet tulevat mukaan vähitellen. Ja siitä en vain pääse ylitse, että kun bassokitara tulee mukaan, se on hieno hetki:) Vaikka kaikki soittimet ovat tärkeitä kappaleessa, minulle bassokitara on tällä hetkellä se tärkein. Kun kappaleen kuuntelee ensin niin, että seuraa vain mitä bassokitara soittaa, seuraavalla kerralla kappaleesta saa enemmän irti ja ei voi olla kuulematta bassokitaran komppausta. Kitaran soolokaan tässä kappaleessa ei olisi mitään ilman basson komppia. Kuunnelkaapa vain!
Kutominen ja musiikki; lyömätön yhdistelmä! Voi kyllä olla, että menee helpommin purkamiseksi, kun on oikein innostunut kuuntelemaan musiikkia, kun ajatukset menevät sekaisin, mutta sitten taas vähän aikaa kaikessa hiljaisuudessa korjataan...
Kuuntelin useamman kerran, mutta ei tullut mitään herätystä kappaleen suhteen :) Ehkä pitäis kuunnella vielä useamman kerran. Ihan ok kappale kylläkin. Minusta kaikissa musiikkityyleissä on helmiä. En ole minäkään keskittynyt mihinkään yhteen, vaikka huilunsoitto , puhallinmusiikki yms. ovat tietty lähellä sydäntä.
VastaaPoistaVaaleanpunainen käy mustan kanssa hyvin yksiin.
No voihan! Itse olen niin fiksoitunut tuohon bassokitaran kuunteluun, sen tyyliin pystyä niin pienesti ja vähäeleisesti tuoda syvyyttä kappaleeseen ja tukea eri soittimia, että kuvittelen, että kaikki saavat kiksejä siitä:):) Pitääpä keksiä jokin toinen kappale, jossa olis parempi basso...
Poista