Koronakaranteenin saldoa

Kylläpä vain, koronakaranteenissa ollaan koko perhe…vielä muutama päivä, jos ei nyt kukaan sairastu.

Mutta eihän tässä mitään muutosta ole normaaliin arkeen, ainakaan minulla. Pojan etäkoulukin on tuttua puuhaa, kun viime kevät lopetettiin etäkoululla. Isäntäkin yllättävän hyvin keksinyt puuhaa, kaikki hanttihommat on tullut tehtyä pois:)

Täällä tosiaan on koronatilanne taasen huonontunut ja ollaan siirrytty kiihtymisvaiheeseen. Itse täytyy taas huolehtia karanteenin jälkeen tästä suojautumisesta paremmin, kun riskiryhmäperhe kuitenkin ollaan.

Oli silti mukava pitkästä aikaa jutella tartuntatautiyksikön hoitajan kanssa, koska otti sairauteni tosissaan. Tietysti, kun tajusi, että minulla on perussairaus, joka heikentää immuunipuolustusta ja vaikuttaa T-solujen toimintaan, joten rokotteen ottaminenkin on riskialtista. Olen katsonut asian näin, että koska minä pystyn vielä suojautumaan enkä tapaa ihmisiä, en ota vielä mahdollisia rokotehaittoja, koska niihin en todellakaan tule saamaan hoitoa. Eri asia, jos minä pystyisin käydä ihmisten ilmoilla, silloin asia pitäisi miettiä uudestaan. Eihän tämä tietenkään ole pelkästään minun pähkäilyjäni; olemme ohjeet saaneet ulkomaisilta ME-tutkijoilta, jotka ovat suositelleet pidättäytymään rokottamiselta, kunnes on enemmän tietoa miten ME sen kestämme. Päätös on tietysti jokaisen oma asia.  Tällä erää on tullut tietoa, että reaktioita on laidasta laitaan; pientä voinnin paranemista mm nukkumisen osalta, ei ole vaikuttanut pistoskohdan kipua kummosemmin, mutta on myös tullut selkeitä sairauden pahenemisia. Tällä erää palaan siis aikaisempaan tiukkaan suojautumiseen, jolla selvisin nämä puolitoista vuotta. Tämä tilanne oli hyvä muistutus asiasta...

Naapurit ovat mukavasti tarjonneet apuaan; he ovat minun turvaverkkoni perheen lisäksi. Tuli kyllä ystävältäkin kysely, miten pärjäämme ruoan ja muun suhteen. Huomaa, että ihmiset, jotka osaavat näitä kysyä, osaavat ajatella tätä asiaa niin, miten se vaikuttaa ihan päivittäiseen selviytymiseen. Sattui vaan niin hyvin, että juuri maanantaiksi olin varannut Prisman ruokalähetyksen, joten ruoan suhteen olemme olleet omavaraisia. Vanhempi poikani, joka ei altistunut, on kiitettävästi käynyt tuomassa meille herkkuja ja toteuttanut mielitekomme:):) Ensi viikolla katsotaan tilanne uudestaan...

Mitäs minä nyt sitten olen karanteenin aikana tehnyt? No en sukkia, säärystimiä! Ajattelin aivojen antaa levätä kantapään teosta, joten siirryin säärystimiin. Toiset ovat kiemurasukkien mallilla, toiset ovat ottaneet mallia Kaiku-sukista. 

       

Ehkä tässä ehtisi tehdä vielä yhdet säärystimet ennenkuin karanteeni loppuu…😅😅