Mietteitä juhannuksen jälkeen
Juhannus tuli vietettyä ja päällimmäinen tunne on, että onneksi se on ohi. Jotenkin sitä aina kasaa siihen jotakin odotuksia tai ainakin, että keskikesän juhlaa pitäisi jotenkin juhlistaa ja sehän on aika raskasta näin kroonisesti sairaalle. Vaikka juhlinta olisi aika maltillistakin. Me kävimme yhtenä iltana ostamassa jäätelöä samalla, kun ajelimme läheisellä huvila-alueella ja sieltä sain ihania kuvia rannan läheisyydestä. En olisi malttanut lähteä pois ollenkaan, kun oli jäätelöä ja leppeä ilma ja vielä varjoa, mistä käsin nauttia veden läheisyydestä. Seuraavana päivänä kävimme kaverini mökillä piipahtamassa ja sain testata mukanakuljetettavaa kesätuoliani, minkälaista siinä on istua. Oli hyvä; tarpeeksi matala, joten jalat eivät roikkuneet liiaksi alaspäin ja näin ollen veri riitti päähänkin asti ja tarpeeksi kevyt, että pystyi siirtyä varjon mukana. Silti parasta näis...