Lehtikatsausta ja raitasukkaa

 Ajattelinpa sitten minäkin osallistua tähän instan puolella esiin tulleeseen raitasukkahaasteeseen. En ihan tarkkaan ole seurannut, mitä haaste pitää sisällään, mutta ainakin yhdet raitasukat pitää kuukaudessa tehdä ja oliko peräti, että omista lankavarastoista. En ole ihan varma asiasta, mutta näin minä sen meinaan toteuttaa. Ja postauksiin pitää tietysti laittaa #raitasukkasukkalaatikko23. Näin tulee osallistuneeksi arvontoihinkin vuoden aikana.

Löysin varastoistani joskus Rustasta ostamani tällaisen liukuvärjätyn Ullis-kerän, josta en ole keksinyt mitään järkevää. Nyt käytän sen raitasukkiin. Ajattelin tehdä tällaisia keväisiä nilkkasukkia ja niinkuin näkyy, en ole vielä kertaakaan onnistunut saamaan tuota harmaata sukkaan tarttumaan, jotenkin raidoitus on aina tullut valmiiksi ennen harmaata osiota. Nyt sitten alkaisi kerä harmaalla, mutta eihän se sovi näiden valmiiden sukkien kanssa yhteen, joten pitää vielä yksi versio tehdä🙄 Ja sitten pitäisi alkaa mallaamaan pareja sukille…rentouttavaa…

Meillä on ollut nyt vaikeaa aikaa perheessä, kun miehen isä eli pappa kuoli aika yllättäin. Oli ollut jo monta vuotta huonokuntoinen, mutta itse kuolema tuli silti jotenkin yllätyksenä. Joten sopeutumista, surua, huonosti nukuttuja öitä ja hautajaisten järjestelyä kuuluu nyt arkeen. Eilen oli sitten saattohartauspäivä, mitä meilläpäin kutsutaan ulosveisuuksi ja siihenkin oli pitänyt levätä kunnolla ja suunnitella, miten siihen ylipäätään edes osallistun. No, hyvällä suunnittelulla ja levolla ennen ja jälkeen siitäkin selvittiin…tai selvitään.

Kävipä siinä ulosveisuuseen lähdettäessä mielenkiintoinen pieni ”tapahtuma”, joka sai taasen miettimään tätä suomalaista mentaliteettia ja vaatimattomuutta tai en nyt tiedä, mitä se on. Minulla oli postipaketti vietävänä lähikauppaan ja koska minulla oli nyt kyyti, piti se käyttää hyväksi ja viedä paketti samalla. Onneksi minua ennen ei ollut kuin yksi asiakas, joten minun ei tarvinnut kauaa jonottaa, mutta sen verran ehdin vilkuilla ympärilleni, että katsastin lehtihyllyn. Siinä oli tietysti uusin Novita/Fazer-käsityölehti ja sitten jokin uusi, jota en ollut vielä tajunnut, että sellainenkin oli ilmestynyt. Sukat & lapaset; 40 uutta ohjetta!!!

Varsinkin tuo lapaset-sana sai minut nappaamaan tuon lehden, koska olen nyt jotenkin lapasiinkin hurahtanut. No, minä kun olen tällainen höpöttäjä ja tuskinpa koskaan olen vielä onnistunut poistumaan kassalta sanomatta kassaneidille jotakin, innostuneena nytkin selitin, että olipa ihana lehti ja pakko oli ostaa, kun näin tämän😅 Kassahan vastasi siihen, että no niin hänkin on katsonut tuota lehteä ja varsinkin nuo kannen sukat ovat aivan ihanat! Kunpa vain osaisi tehdä ne!

Ja tässä tapahtui tämä perisuomalainen ilmiö. Jotenkin tuo lause tuli niin yllättäin, että en osannut sanoa muuta kuin Niinpä🙄 Vaikka mieleni teki sanoa, että kyllä minä nämä osaan tehdä, että eiväthän nämä ole ollenkaan vaikeat. Tai että siksihän minä lehden ostinkin, että voin sieltä tehdä näitä eikä tullut mieleenkään, ettenkö osaisi. Koska minähän kudon sukkia, kaikenlaisia, eikä minun tarvinnut miettiä, että voi kunpa osaisin tehdä nämä kannen sukat. Mutta tässä kun olen miettinyt, mitä kenties tuohon olisi voinut vastata muuta, en edelleenkään keksi muuta kuin tuon Niinpä…olenhan suomalainen😁👌

Laitanpa lehdestä muutamat neulomukset, joista jotakin inspiraatiota sain ja sitten vielä tuollaisen kivan lapasten tuunausniksin, jota on ihan pakko kokeilla jossain vaiheessa🤗🤗

Tässäpä tämä niksi: