Kapiokirstu






Näin kertoo Ylen artikkeli kapiokirstusta:

"Suomalainen kapioperinne juontuu vähintään 1600-luvulle. Tulevalta morsiamelta vaadittiin entisaikaan laajoja käsityötaitoja. Miehelään vietäväksi valmistettiin kaikenlaisia kapioita, eli liinavaatteita, muun muassa pitsisiä lakanoita, koristeltuja pöytäliinoja, kirjottuja pyyheliinoja ja kudottuja sukkia. Oma äiti opetti tyttärilleen kädentaitoja. Äidit, isovanhemmat ja tädit neuvoivat ja auttoivat kapioiden tekemisessä. Kapiot ovat olleet naisen turva ja omaisuus. Myötäjäinen on saattanut olla vain yksi lehmä tai peltotilkku. Nämä jäivät aina miehelle, mutta kapiot säilyivät naisen omaisuutena miehen kuollessakin."


 Olen tainnut joskus mainita, että äitini oli vanhan ajan kodinhoitaja, oppinsa Porvoon ruotsinkielisestä koulusta saanut 50-luvulla. Sinä aikana, kun lakanat keitettiin ulkona padassa ja lakanat vedettiin niin tiukkaan, että ne aivan ”soivat”. Näin äitini nimittäin komensi minua, kun lakanoita vedettiin, että vedä niin että soi. Siinä sitten vedettiin niin, että hyvä, että oli kynnet tallella tuon episodin jälkeen.🙄

Äidillä oli oma kapiokirstunsa ja kadehdin sitä aina pienenä; sen hienoja kuviointeja ja koristeita ja tietysti käsityösisältöä. En niinkään kadehtinut kapioiden tekemistä, mitä minäkin sain aloittaa tekemään, heti kun siihen kykenin. En tosin jaksanut montaa vuotta tähän keskittyä, mutta kyllä muutama pellavapyyhe ja lakana tuli nimikoitua ja kirjailtua. Valitettavasti ne eivät ole säilyneet, koska otin ne heti käyttöön, kun muutin ensimmäiseen vuokra-asuntooni😅 Oman kapiokirstuni sain tosin vasta yli 30-vuotiaana, isäni vanhana timpurina sen minulle teki, mutta sitäkin rakkaampi se on minulle ollut.

Mitäs kapiokirstuni sitten sisältää?

Ensinnäkin siinä on hienot kahvat ulkopuolella. Isäni on sen maalannut ja koristellut kukkakoukeroilla kuin myös tehnyt pienen lokeron sisäpuolelle. Sieltä löytyy tällä hetkellä puikkoja, virkkuukoukkuja, puikkomittari ja lasten leikkiraha 200 markkaa👍


                               


                              


                              


Sisus pursuaa pussukoita ja puikkoja!


                             


                             


Jostakin syystä olen tehnyt neuleen, purkanut sen ja jättänyt hihat silti purkamatta. Ja sitten jättänyt kaiken kesken….


                             


                             


                             


                             


Lapaset


                            


Eripari puuvillasukat, jotka taidan ottaa käyttöön…


                           


Vauvan kaulahuivi


                           


Pari moneen kertaan aloitettua ja purettua puuvillaneuletta…


                           


                           


Paljon pidetty puuvillapusero, joka meni pilalle, kun hyttynen istahti olkapäälleni syömään minua enkä pessyt heti siitä syntynyttä veriläiskää🙄 No, napit on otettu talteen.


                           


                           


Näillä sukilla aloitin tämän sukkaneulojan elämäni. Tuon sydänkuvion voisi ottaa vielä käyttöön🤔


                           


Ja paljon epämääräisiä pussukoita ja lankoja, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on jo unohtunut.


                           


                           


                           


                           


Jos pistäisi toivonsa kapiokirstun sisältöön, suorastaan ihme, että edes viime kesänä menin naimisiin😅😅



 


Kommentit

  1. Ehkä se purkamisinto vain loppui ja hihat jäi purkamatta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli varmaankin jokin kuningasidea, joka sitten jo purkamisen aikana himmeni:):)

      Poista
  2. Sinä olet viisaasti pitänyt vyötteet lankojen mukana, niin tietää ainakin, mitä lankaa nyssäköissä on. Minullakin on samantapainen kirstu äidin luona ja nuoruuden käsitöistä sisältökin on samankaltainen. T: Saukkis ps. värjää se tahriintunut paita, niin tahra ei haittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi olen säilyttänyt vyötteet, ei noista muuten kyllä tietäisi mitä ovat. Ennen olisin voinutkin värjätä, nyt en enää voi läträtä noiden väriaineiden kanssa. muuten olisi ollutkin ihan varteenotettava idea.

      Poista
  3. Kirstu on kaunis ja henkilökohtainen esine ja hyvä paikkaa säästää ikuisufoja. Saukkis tuossa ehdotti verentahrimalle puserolle ratkaisua. Minulle tuli mieleen, että ompele joku kiva tarra tms. merkki tahran päälle, niin pusero pääsee uuteen käyttöön, vaikka kukka tai perhonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuota en ollut ajatellutkaan, että voisi ommella jonkin merkin tahran päälle. Kukkarivikin ihan etupuolelle asti voisi olla ihan kiva:)

      Poista
  4. Minullakin olisi kirstu, mutta se on Rovaniemellä, enkä ole keksinyt sille kuljetusta. Saas nähdä. Minulle tuli tahran kohdalle mieleen joku pieni kirjottu juttu. Vaikka perhonen tai kukkanen. Miksi ei joku muukin. Sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ideasta! Tuossa jo edellinenkin ehdotteli samaa ja ihmettelen vain, miten minä en ole tajunnut tällaista ollenkaan. Heti olen vain heivannut puseron ja unohtanut...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sadonkorjuusukkien ilmainen ohje

Mustavalkoiset Unikkosukat

Varpu-sukat eri väriyhdistelmillä