Lankakeriä kerrakseen

 Tässä istun ”huoneessani” sohvalla ja katselen ympärilleni. Huone on alunperin vanhimman poikani, mutta minä nappasin sen lankahuoneekseni, kun poika muutti pois. Ja onhan noita lankoja kertynytkin!

     

Isäntä teki muistaakseni viime kesänä minulle tämän valkoisen hyllyn, johon saan langat nätisti laatikoihin. Jotenkin kuvittelin silloin, että hylly olisi riittävä, koska minähän kutoisin langoista sitä mukaa, kun niitä ostan. Jossakin kohtaa näköjään laskelmat pettivät:)

                            

En tiedä mistä tämä kertoo; luovuudesta, inspiraatiosta, järjestelmällisyyden vastakohdasta, haihattelusta, suunnitelmattomuudesta vai mistä, mutta aloitettuja sukkia on kyllä liikaa ympäri huonetta...sukkia, joilla ei ole paria. 

Selvästikin minun pitää tehdä päätös jokaisen kohdalla, teenkö parin sukalle ja jos vastaus on ei, se pitää sitten purkaa ja lanka uusiokäyttöön vaan. Mutta onhan se niiiiiin tylsää hommaa, kun voisi kutoa sukkaa ennemmin!!

                             

Tämä käsityöarkku on sitten asia erikseen. En enää edes muista, mitä kaikkea se kenties sisältää. Se vaatiikin ihan oman suunnitelman, miten sitä lähestytään vai lähestytäänkö ollenkaan. Kuitenkin puikot löydän sieltä edelleen, kun käsikopelolla niitä etsin...

                           

Minulla on työn alla parikin uutta sukkaa tällä hetkellä ja voi olla, että jo loppuviikosta saan toisesta kuvaa laitettua. Nyt on pitänyt ottaa lunkisti, kun kroppa selvästikin rasittunut liiaksi yskimisestä. Nyt sain antibioottikuurin työterveyslääkäriltä ja ainakin tänäaamuna sain aloittaa päiväni oksentamatta.

Minulla siis tuo yskä pääsee ihan muutamassa päivässä todella pahaksi ja siihen ei auta kuin ab-kuuri. Vuonna 2018 kävin yksityisellä professoristasoisella infektiolääkärillä, joka valaisi minua asiasta. Olin infektiovuosinani sairastanut parikin kertaa ihan verikokein todennetun keuhkoklamydian ja monta kertaa infektiot olivat kyllä muistuttaneet samaa sairautta, vaikka testejä ei ollut otettukaan. Tämä lääkäri sitten kertoi minulle katsottuaan verikokeitani, että en minä aina uudestaan sairastu keuhkoklamydiaan, vaan että minulla on krooninen keuhkoklamydia, johon siis ei Suomessa saa hoitoa. Mutta hän kirjoitti minulle mustaa valkoisella, että jatkossa antibioottikuurit tulevat olla liberaaleja ts. minulle tulee määrätä kuuri aina oireiden aktivoituessa. Tämä lappu on auttanut minua, kun olen sitä voinut näyttää sitten työterveydessä.

 Mutta väkisinkin tulee mieleen, että tottakai, vielä yksi sellainen sairaus minulle, johon ei hoitoa saa, vain oireenmukaista helpotusta hetkeksi. Ulkomaisista artikkeleista olen vain lukenut, mitä krooninen keuhkoklamydiabakteeri voi tehdä soluissa, mutta tämä on taas näitä asioita, mitä ei kannata miettiä. Sitä kun voi loppujen lopuksi mennä mihin vaan, niin mitä näitä miettimään...