Elämän pienet asiat
Osa kliseistä on ihan siedettäviä, osa täysin oksettavia ja minua ärsyttää yli kaiken, kun niitä käytetään sen kummemmin ajattelematta.
Jostain kumman syystä, kun sairastut kroonisesti, niitä kliseitä saa kuulla entistä enemmän; Täytyy osata nauttia elämän pienistä asioista, asiat menee tärkeysjärjestykseen kun jokin kriisi tapahtuu, positiivisen kautta ja kaikkea muuta mukavaa..
Tässä tekstissä paneudun tähän, että täytyy osata nauttia elämän pienistä hetkistä ja asioista. Tätä lausetta en ymmärtänyt edes terveenä, saati nyt sitten sairaana.
Täytyy avata tätä asiaa varmaankin miettimällä mitä ovat elämän suuret asiat. Näin äkkiseltään tulisi mieleen nämä asiat, jotka aika monelle ovat suuria; rakastuminen, naimisiinmeno, lapsen syntymä, opiskelupaikan saaminen ja ammattiin valmistuminen, työpaikan saaminen, mutta myös terveyden menettäminen ja läheisen kuolema. Isännältä kysyin juuri mikä hänelle on elämän suuri asia ja vastaus oli että kesäloma. Hänellä on parhaillaan kesäloman ensimmäinen päivä:) Mutta yhteistä näille on tämä, että niitä ei tapahdu joka päivä, ei välttämättä edes kerran vuodessa.
Tästä pääsenkin siihen, miksi minun mielestäni ei ole olemassa sellaisia kuin elämän pienet asiat. Suurin osa elämästämme on muuta kuin noita suuria asioita ja arki on se, minkä kanssa meidän pitää tulla toimeen ja osata nauttia siitä. Jokainen meistä koittaa löytää elämäänsä mielekkyyttä ja etsiytyy asioiden ja tekemisten pariin, joista nauttii ja jotka kiinnostavat.
En ala tähän selittämään mistä kaikista eri asioista ihmiset löytävät merkityksen elämälleen ja kestävät arjen päivästä toiseen, mutta pointti on se, että kaikki keinot ovat yhtä hyviä ja tärkeitä. Ehkä tärkein pointti on kuitenkin se, että arki on meidän ystävämme ja siitä ei tarvitse tehdä muuta kuin mitä se on...otetaan arki vastaan sellaisena kuin se tulee.
Eli tiivistetysti; minulle ei ole olemassa sellaista kuin elämän pienet asiat. Jos jokin asia on minulle tärkeä, se on silloin suuri asia. Ja vaikka jokin asia ei olisi minulle tärkeä, se voi olla sitä toiselle.
Tällä hetkellä nautin edelleen samoista asioista kuin ennenkin, vaikka suurinta osaa niistä en enää pystykään tekemään. Kutominen on onneksi jäänyt elämääni eikä vähiten värien vuoksi.
Voisin katsella näitä erivärisiä lankojani vaikka kuinka kauan ja suunnitella mitä kaikkea niistä kenties tulen tekemään. Tai sitten vain katson lankoja ja näitä upeita värejä.
Minä nautin siitä, kun joskus pystyn täyttämään astianpesukoneen kerralla eikä tule pahoja kipuja, tai pystyn pestä hampaat seisten eikä tule pahoinvointia. Nautin myös siitä tunteesta, kun täysin uupuneena pistän lepäämään ja oikein tunnen miten kroppa on poikki ja kuinka tiedän miten lepo tulee auttamaan palautumisessa. Kun nopeana sykkivä syke rauhoittuu ja kroppa rentoutuu.
Tai kun pystyn kutoa ulkona terassilla keinussani ja voin samalla kuunnella musiikkia puhelimesta.
Tai kun monen päivän PEM(rasituksen jälkeinen huonovointisuus) viimein helpottaa ja olen päivän pari taas "voimissani".
Tänään on tämä päivä, PEM on ohi ja virtaa on kuin pienessä kylässä. 9-vuotias poikani kysyi aamulla, että onko sulla äiti nyt hyvä olo? No ei äitillä koskaan ole hyvä olo, mutta paljon parempi, kun ei okseta tänään ja akussakin taitaa olla jo virtaa peräti 20%. Ja koska äitisi on tällainen, että heti kun virtaa tulee akkuun, alkaa äiti touhuamaan...ei malta olla paikoillaan. Poikaa nauratti kovastikin tämä äidin luonne:)
Pari hyvää sananpartta olen silti hyväksynyt elämääni ja kestän kuunnellakin niitä; Asioilla on tapana järjestyä ja Jos ei elämä muuta opeta, niin ainakin kävelemään hitaammin.
Kommentit
Lähetä kommentti