Mitä minulle nyt kuuluu

Edelleen aamut ovat vaikeimpia.

Lyhyen yöunen jälkeen herään väsyneenä, mutta ylös on noustava, koska kivut lisääntyvät, jos jään sänkyyn makaamaan.

Edelleen isäntä tekee minulle aamupalan ja keittää kaffit ja tuo ne minulle nojatuoliini, jossa istun jalat rahilla. Jos olen jalkeilla liian kauan, esim teen pojalle aamupalan ja järjestelen jotakin, se kostautuu sykkeennousuna, pahoinvointina ja uupumuksena. Joten kaikki mitä teen, teen siksi, että säästän energiaani ja jotta selviän iltaan asti.

Edelleen istun päivät pitkät nojatuolissani ja kudon. Välillä liikun huoneitten väliä ja touhuan jotain pientä samalla.

Edelleen minun on huilattava useasti päivän aikana.

Mutta mikä on muuttunut uuden lääkityksen myötä?

Aivotoimintani on parantunut selkeästi, vaikka edelleen uupuneena olen yhtä hidas aivoistani kuin aikaisemminkin. Mutta tätä blogia en kirjottaisi ilman lääkitystä.

Minä pystyn nyt seisomaan sen aikaa, että saan jauhelihan paistettua ennen kuin jäykistyn täysin ja maitohapot jylläävät kropassa. 

Ja mikä parasta, pystyn välillä iltaisin käydä pyöräilemässä pienen lenkin. Vaikka näennäisesti kroppa jaksaakin pienen pyöräilyn ja kivut pysyvät poissa, aivotoiminta huononee muutamaksi päiväksi tämän jälkeen ja uuvun nopeammin pienestäkin tekemisestä. Se on joko fyysistä tai kognitiivista; molempia ei voi saada.

Viime viikolla innostuin käymään kolmesti pienellä pyörälenkillä ja tämän viikon olen nyt maksanut siitä. Pieni kävely nojatuolistani keittiöön uuvuttaa minut täysin ja kutominen on ollut haastavaa. Tällä viikolla olen suosiolla antanut pyörän levätä;)

Näille päiville tarvitsen helppoa kutomista. Kutomista, missä ei tarvitse paljoa suunnitella eikä miettiä, muuta kuin kutoo vaan.

Aloitin Dropsin Nord-langasta kutomaan ihan perussukkia. Tilasin aikaisemmin keväällä ihania värejä ja niitä nyt yhdistelen, jotta saan muutaman hieman paksumman sukan näistä. Todella pehmeää alpakka/merinovillalankaa, jota on helppo kutoa...