Novitan Sukkalehti
Siihen se sitten jäikin se innostus.
Mitä tarvitaan, jotta monikemikaaliyliherkkä voi lukea ja käsitellä pahviselle painomustepaperille tehtyä lehteä? Lehteä, josta pöllähtää painomusteen tuoksu heti ennen kuin sen saa edes käsiinsä ja jonka pahvisesta materiaalista alkaa sormet kirvelemään, punoittamaan, turpoamaan, kutisemaan ja kuivumaan.
Nämä välineet eivät riitä, mutta näillä pääsee alkuun. Matkailmanpuhdistin ja puuvillakäsineet. Silti maski olisi se kaikkein paras tähän suojautumiseen.
Tällä tuotteella on Joutsen ympäristömerkki. Tarkoittaa sitä, että tällä merkillä varustettu tuote noudattaa sille suunniteltuja ympäristökriteerejä; on siis ympäristön kannalta oman tuoteryhmänsä parhaita. Luetaanko ihmiset mukaan ympäristöön vai onko se kenties vain luonto ja kaikki muu, mitä on ihmisen ympärillä?
Minä en tiedä mitä kemikaaleja käytetään kierrätysmateriaalien ja vähähiilijalanjälkisten tuotteiden valmistuksessa. En ole perehtynyt niin syvällisesti asiaan. Toisaalta minun ei tarvitse lukea sitä mistään käytetäänkö näissä prosesseissa kovia kemikaaleja, minä tiedän sen oman kroppani reagoinnista että käytetään. Pahimmat reaktiot saan juurikin näistä ympäristöystävällisistä tuotteista ja kierrätysmateriaaleista mm muovipussit ja nämä mainos- ja asiakaslehdet. Eli ympäristö kiittää, monikemikaaliyliherkkä ihminen ei. Vai kiittääkö ympäristö?
Itse lehden sisältökään ei tällä kertaa saanut aikaiseksi sellaista Wau-efektiä ja tunnetta, että tätä pitää kokeilla heti. Jotenkin kuvat olivat kauhean tummia ja moni sukista upposi jotenkin sen taustan värin sekaan. Tarkoitus olikin varmaan osoittaa kuinka luonnonvärisiä sukat olivat ja olivathan ne, mutta silti minä en niitä kunnolla erottanut taustaa vasten. Voihan tässä tietysti olla syynä ME-sairautenikin, johon kuuluu nämä erilaiset näköhäiriöt...
Myös itse mallit ja kuviot olivat tällä kertaa hyvinkin tuttuja, varsinkin erilaiset raitasukat ja köynnöskuviot;)
Mukava yllätys oli kuitenkin Mia Sumellin sukkakuvien pääsy lehteen. Hän kun on samalta paikkakunnalta kuin minä, joten kivaa oli, että hänen työnsä oli näin huomioitu. Ja sukatkin olivat mukava piristysruiske lehdessä.
Valitettavasti lopputulos on se, että minä en sairauteni takia pysty kovinkaan usein palaamaan tämän lehden pariin. Yhdet palmikkosukat lupasin sieltä tehdä, mutta ne onneksi olivat niin helpot, että sitä ohjetta ei tarvitse monta kertaa lukea ja miettiä. Kauniit sukat silti kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Toivottavasti muilla on positiivisempia kokemuksia tästä lehdestä ja saitte sen parissa innostuksen hetkiä!
Minuakin harmittaa kovin, että tuli tuo lehti ennakkotilattua. Kaupassa jos olisin selannut, olisi jäänyt ostamatta. Juurikin keskinkertaisen sisällön takia, mutta erityisesti siksi, että siinä on menty ulkoasu edellä ja fontti on niin pientä että sitä on todella hankala lukea. Vastaavasti joka sivulla on tyhjää tilaa roppakaupalla, eli suurempi kirjasin olisi onnistunut helposti. Novitalle kun annoin tästä palautetta, eivät vaivautuneet asiaan vastaamaan millään tavalla. No tietty, mitäs sitä enää, kun on jo housuissa :(
VastaaPoistaMinulle tämä lehti oli haisujen puolesta ihan ok, vaikka painiskelenkin myös MCS-ongelmien kanssa. Itse kärsin eniten hajusteista, mutta monet mainokset ja lehdet ovat kyllä liian haisevia. Ja tunnistan myös tuon, että kierrätysmuovista tehdyt asiat ovat ihan kamalia! Se käy sikäli ihan järkeen kun miettii mitä sinne kierrätysastiaan kuskataan: Kaikki omo-, comfort-, herbina- ym. hajusteainepullot. Eihän niitä hajusteita siitä massasta millään saa irti - tuskin edes yritetään. Kierrätysmuoviset kassit haisivat minulla keittiön suljetusta lipastonlaatikosta olohuoneeseen asti, oli pakko kuskata ne pihalle. Yäk. Ja monet hajusteettomat aineet haisevat kamalalle ihan sen kierrätysmuovisen pullon takia :P
Tähän päädyin myös, että jos olisin selaillut lehteä kaupassa, se olisi jäänyt kyllä ostamatta. Mutta pitihän sitä kokeilla näinkin...
VastaaPoistaNykyään herkästi jää myös tuote ostamatta, jos pakkausmateriaali on kierrätysmuovista tai -paperista. On niin monta hutia tässä tullut ostettua, jotka eivät olekaan sopineet, joten ei enää viitsi rahaa tuhlata.