Sairaasti sukkaa

Tämä postaus kertoo enemmänkin siitä, mitä esitöitä englanninlakusukkien tekeminen vaatii.  Valmiita sukkia en pysty vielä esittelemään, kun ne menevät joululahjaksi. Sitten jouluaattoiltana voin niistä kuvan tähän julkaisuun laittaa... (Kuva valmistuvasta sukan varresta lisätty) Mutta kuinka haastavaa onkaan tällaisten sukkien aloitus! Ensiksi pitää valita mistä langasta alkaa tekemään ja siitä langasta tai vastaavasta pitää tietysti löytyä oikeat karkkivärit. No, sitä varten tarvitaan tietysti englanninlakupussi, jotta lankoja voidaan verrata itse karkkiin. Avustaja sai tehtäväksi ostaa aidon melkein alkuperäisen Malacon englanninlakupussin. Vannotin häntä piilottamaan sen astiakaapin ylimmälle hyllylle jonnekin, jotta meidän 10-vuotias ei sitä vahingossakaan löydä:) Samana iltana kahdentoista jälkeen minulle tuli sitten kova karkkihimo ja muistin tämän lakupussin. Mutta kuinkas ollakaan, avustaja oli piilottanut sen niin hyvin, että minäkään en löytänyt sitä!:) Jos kello ei olis...

Taasen yksi tekniikka, minkä opin vasta sukankudonnan yhteydessä. Valepalmikot, joita tehdessä ei tarvita apupuikkoa ollenkaan; palmikko onnistuu ilman sitä. Neuleita ja villatakkeja kutoessa ei valepalmikot tulleet ollenkaan vastaan, vaikka palmikoita puseroihin teinkin paljon. Kaikkea jännää on saanut oppia tässä parin vuoden aikana. Minä olen tehnyt kahdenlaista valepalmikkoa; kolmella ja kahdella silmukalla tehtävää. Seuraavassa muutamia kuvia näistä palmikoista.        Tässä on tehty kolmella silmukalla ja yksi nurja silmukka palmikon välissä. Nurjia silmukoitahan voi laittaa väliin niin monta kuin haluaa, mutta minä laitan aina vain yhden.  Kolme silmukkaa siirretään oikealle puikolle ja ensimmäinen silmukka vedetään kahden silmukan yli. Nämä kaksi siirretään sitten takaisin vasemmalle ja kudotaan niin, että silmukoiden väliin tehdään langankierto, jotta puikolla on taas kolme silmukkaa. Tästä syntyy tuo reikä palmikon välissä, mutta jos sitä ei halua, voi...

Nämä palmikkosukat olivat se malli, minkä halusin tehdä uudesta Novitan sukkalehdestä. Onneksi malli oli helppo ja palmikkokuvio jäi helposti mieleen, joten minun ei tarvinnut palata monestikaan lehden pariin. Lehden, jonka materiaalia näin monikemikaaliyliherkkyyttä sairastavani en kovin hyvin kestä.  Langaksi valikoitui Novitan seiskaveikan Lapintaika sarjasta tämä kimaltava Lemmenloitsu. Kimaltaa kyllä oikeasti heti niin kuin parahin lemmenloitsu:) Nyt huomaa selvästi, että on villasukkakausi alkanut ja ihmiset jo kovasti haluavat joululahjoiksi sukkia. Saisi kutoa koko ajan ja joka hetki, mutta onneksi minä kudon koko ajan ja joka hetki;)  Minusta on mukava toteuttaa toiveita ja yrittää suunnitella toiselle sellaisia sukkia kuin on toivonut. Siinä joutuu välillä olla aika salapoliisina, kun yrittää hahmottaa, minkälaisia toinen oikein haluaa, mutta sitten, kun onnistuu tekemään mieleiset, niin mikäs sen mukavampaa...                 ...

 Kerta kaikkiaan mielettömän kaunista raitalankaa tämä Muumilanka! Nimeltään Merihevonen (850). Tein aikaisemmin samaisesta langasta lyhyemmät sukat ja silloin jo kyti mielessä, että täytyy tehdä vielä toisetkin ja pitempivartiset.  Valkoista halusin näissäkin käyttää kuviovärinä ja tehostevärinä; ei näihin oikein muuta väriä halua sotkea, muuten ei tule raidat kunnolla esille. Neliapila valikoitui kuvioksi, siitä ei välttämättä saa selvää että on neliapila, mutta ihan kiva noin niin kuin koristekuvionakin:)                     Osasinkos minä sitten elää viikonloppuna niin, että nyt ei olisi PEMIÄ (rasituksen jälkeistä huonovointisuutta). No enpä tietenkään osannut, kun nuorimmainen täytti 10 vuotta. Mutta tämä oli tietoinen valinta, vaikka koitinkin tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti. Koronan takia emme varanneet mitään tilaa tai koulun salia mistään ja monikemikaaliyliherkkyyden takia taas meille kotiin e...

Tuli ystävältä postissa niin sopiva kortti taasen:) En tiedä mistä hän näitä löytää, mutta ilahduttavat kyllä kovasti. Ja samaiselta ystävältä tuli linkki Lankavan sivuille, jossa oli ilmoitus hyväntekeväisyyskeräyksestä nimeltään Hyvänmielen jouluneuleet 2020.(  https://www.facebook.com/LankavaOy/photos/a.512208482242684/2028492253947625/?type=3&eid=ARC9vC6PKp_FB4IyNMaddM3cFkoijkRDGJ4VHv3BJWaFByrQCG46KupDieeAiCXRXRe-UBMPoFJ4o1yF ) Olenkin jo jonkin aikaa etsinyt jotakin keräystä, mihin voisin osallistua ja tämä tuli kuin tilauksesta. Tämä on ilmeisesti jokavuotinen keräys, mutta minä tulin tästä tietoiseksi nyt vasta, mutta onneksi kuitenkin nyt jo.  Eli ilmoitus kuuluu näin:   Lankava ja Kauhavan Pelastakaa Lapset Ry järjestävät taas jokavuotisen Hyvänmielen jouluneuleet -kampanjan, jonka avulla kerätyt asusteet jaetaan joululahjoina Suomen vähävaraisten perheiden lapsille. Saa neuloa sukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja ja keräysaikaa on 30.11.2020 asti.  ...

Näitä kuvioita olen halunnut jo kauan kutoa johonkin sukkaan ja kun tämä kuparinruskea jäi kummittelemaan takaraivoon siitä aikaisemmin kudottaessa, oli se helppo valita sitten tähän työhön. Novitan Nallelangan Vaahtera on tämän kuparinruskean kerän nimi ja siihen yhdistin saman sarjan luonnonvalkoisen. Ja sitten vain yhdistelemään kuvioita oman mielen mukaan siinä samalla kun kutoo. Näinhän se suunnittelu menee, kun on tällainen kotikutoinen sukansuunnittelija:) Olen tehnyt tässä välissä isompaa tilaustyötä ja aikaa ei ole ollut hirveästi näille omille töille. Tai oikeastaan haihattelulle.  Siksi tuntuu kivalta, kun alkaa olemaan valmista ja saan taas lisätä kokoelmaani näitä yksipari sukkia ihan oman inspiraation mukaan:) Jossain vaiheessa näille varmaankin täytyy parit tehdä... Tässä vähän kuvia siitä, miltä kuviot näyttävät paperilla ja miltä sitten valmiissa työssä.  

Jokaiseen työhön kuuluu sellainen vaihe tai osa-alue, joka ei ole niin kiinnostava tai jota peräti inhoaa. Sukankudonnassa minulle se on kantapään teko, sitä suorastaan inhoan. Varsinkin, jos teen sukkaa ohuesta langasta ja niitä kerroksia pitää kutoa 28-30, on se täysin puuduttavaa.  Olenkin keksinyt niin, että kudon 10 kerrosta, sitten menen vaikka laittamaan pyykit koneeseen. Sitten kudon seuraavat 10 kerrosta ja sitten pitääkin jo keittää kaffit. Pienen kahvikeksin avulla sitten jaksan loput kerrokset ja peräti kavennuksetkin:) Parisen vuotta sitten, kun opettelin omaa tyyliäni kantapään teossa, minua häiritsivät nämä reiät ja kolot, mitä jäi moneen kohtaan ja niihin olen sitten keksinyt omat niksit, joilla minulla onnistuu joten kuten.  Seuraavaksi vähän havainnollistan vaiheita selityksen lisäksi myös kuvin. Tässä tehtynä 26 kerrosta vahvennettua neulosta. Teen aina vahvennettua tai ristiin vahvennettua, sileä neulos ei istu minun käsialaani kantapäässä.     ...