Sukankudonnassa opittua; kantapää
Jokaiseen työhön kuuluu sellainen vaihe tai osa-alue, joka ei ole niin kiinnostava tai jota peräti inhoaa. Sukankudonnassa minulle se on kantapään teko, sitä suorastaan inhoan.
Varsinkin, jos teen sukkaa ohuesta langasta ja niitä kerroksia pitää kutoa 28-30, on se täysin puuduttavaa.
Olenkin keksinyt niin, että kudon 10 kerrosta, sitten menen vaikka laittamaan pyykit koneeseen. Sitten kudon seuraavat 10 kerrosta ja sitten pitääkin jo keittää kaffit. Pienen kahvikeksin avulla sitten jaksan loput kerrokset ja peräti kavennuksetkin:)
Parisen vuotta sitten, kun opettelin omaa tyyliäni kantapään teossa, minua häiritsivät nämä reiät ja kolot, mitä jäi moneen kohtaan ja niihin olen sitten keksinyt omat niksit, joilla minulla onnistuu joten kuten.
Seuraavaksi vähän havainnollistan vaiheita selityksen lisäksi myös kuvin.
Kavennukset tehtynä ja vasen puoli onnistuu minulla aina perfect, ei mitään ongelmaa. Mutta oikea puoli onkin sitten murheenkryyni. Olen kokeillut eri tavoilla, mutta aina jää silmukat löysiksi, kun nurjalta puolelta kutoo silmukat yhteen, joten päädyin sitten seuraavaan. Kudon oikean puolen alussa aina 3-4 silmukkaa täysin oikein ja vasta sitten aloitan vahvennetun neuleen. Näin saan kiristettyä silmukat eivätkä jää löysiksi. Tätä parempaa en ole keksinyt, joten tällä mennään nyt...
Sitten poimin vasemmasta reunasta silmukat puikolle langan avulla, en siis nosta neuloksesta, vaan niin kuin kutoisin silmukoita. Tämä vasen puoli sujuu taas niin kuin unelma ja reunasta löytyy helposti silmukat, joiden läpi vetää lanka.
Sitten oikea puoli, jonka aloitan nostamalla molemmista reunoista silmukat, joiden läpi vedän ensimmäisen silmukan. Ja taas ajatuksena, että ei jäisi liian isoa reikää puikkojen väliin.
Ja tämä oikea puoli on taas varsinainen tapaus. Ei ollenkaan niin nätti ja selkeä kuin vasen, mutta niin se vain on siitäkin saatava siedettävän näköinen.
En poimi lankaa selkeistä aukoista, joista olisi helppo vetää lanka läpi, vaan ujutan puikon aukkojen välistä olevasta silmukasta ja sieltä vedän sitten langan läpi. Välillä todella tuskallista ja hermoja raastavaa, mutta lopputulos sitten palkitsee urakan.
Reunan päätteeksi nostan yhden silmukan neuloksesta seuraavalle puikolle ja kudon nämä silmukat takareunastaan yhteen, jotta vältän kolon puikkojen vaihtumiskohdassa. Nyt vasta jaan kantapään silmukat kahdelle puikolle tasan.
Vielä toisella kierroksella oikeanpuolen alussa nostan yhden silmukan reunasta ja kudon sen yhteen seuraavan puikon ensimmäisen silmukan kanssa. Tuplavarmistus, että ei jää koloa mihinkään.
Siinäpä ne sitten on, kantapäät, ja voin jatkaa sukkaa eteenpäin ja nauttia taas kutomisesta...
Olipas kiva lukea tekstisi; kantapää on aina haastava ja olet löytänyt siihen itsellesi sopivan patentin :) Reikien muodostumista välttelen minäkin keräämällä silmukoita tiuhaan ja neulomalla kiertäen.
VastaaPoistaKauniit sukat olet kyllä saanut aikaiseksi 🤍 Mukavia lokakuisia päiviä sinulle!
Kiitoksia ja mukavia lokakuisia päiviä sinullekin! Tämä Muumilanka (Merihevonen) osoittautui todella nätin väriseksi langaksi kudottaessa, paljon kauniimpi kuin itse kerästä tulisi heti mieleen. Tästä joutuu varmasti tehdä toisetkin sukat...
PoistaJa nuo reiät ja kolot kantapäätä kudottaessa ovat varmasti ikuisuusongelma. Senkin olen huomannut, että kun oikein jäät saivartelemaan jonkin kohdan kanssa niin neulos venyy ja tuntuu, että siitä ei saa enää mitään aikaiseksi. Silloin on vain parempi sulkea silmät ja mennä eteenpäin:)