Positiivinen ongelma villasukkarintamalla

Onkohan kenelläkään toisella sukankutojalla tällaista ongelmaa?

Innostuu jostakin mallista tai ideasta tuhottomasti ja pakko saada heti kokeilla. Tekee sukan valmiiksi, mutta toista sukkaa ei sitten enää saakaan tehtyä, kun uutta ideaa jo pukkaa mielessä...

Minä olen oikein huippu tässä hommassa;) Yksipari sukkia löytyy niin kuin kuvasta näkyy ja minulle onkin ehdotettu, että mitä jos tekisinkin parin toiselle, joka on hieman erilainen, niin kiinnostus säilyisi loppuun asti. No, vielä en ole siihen ruvennut...

Olen tosiaan kutonut koko ikäni eikä koskaan aikaisemmin olisi tullut mieleenkään, että olisin uutta aloittanut ennen kuin edellinen on valmis. Ei todellakaan!

Vaati kyllä ison kynnyksen ylityksen ja miettimisen, että voisinkohan aloittaa toisenlaista sukkaa vaikka tämä edellinen on kesken. Hirveän fiksuahan ja järkevää on kyllä tehdä molemmat valmiiksi niin sitten ne ovat valmiita, mutta aloin miettimään, että minkähän takia minun tässä vaiheessa elämääni pitäisi olla niin kauhean fiksu ja järkevä....jos olisikin jo aika tässäkin tapauksessa heittää roskiin ne ajatukset miten pitäisi tehdä. Tämän ajatuksen jälkeen ei sitten ollutkaan enää paluuta entiseen ja hyvällä omallatunnolla olen siitä lähtien kutonut juuri niin niin kuin hyvältä tuntuu.

Alkuun yritin kyllä vielä ostaa toiset samankokoiset sukkapuikot, jotta järkevästi kutoisin toista sukkaa samaan aikaan ja näin ongelma olisi ratkaistu, mutta minähän aloitinkin ihan uutta sukkaa kutomaan...kun kerran oli toiset puikotkin:):)

Näissä sukissa halusin kokeilla pitkää kirjoneulesukkaa musta lanka päävärinä ja toisessa piti kokeilla kivaa raitaa nurjilla silmukoilla... en taida tehdä näitä valmiiksi tai ehkä teen tuon kirjoneulesukan sittenkin...

Tässä halusin kokeilla kanerva/vaaleanpunainen-väriyhdistelmää ja kivalla ruudukkokuviolla, toisessa piti sitten kokeilla vaaleanpunaista ja kuvioita liilapohjaisella langalla. Teen ehkä valmiiksi tuon vasemmanpuoleisen...

Mitähän näistä voisi sanoa? Raitasukkaa piti kokeilla, en tee valmiiksi. Sitten kahdella eri väriyhdistelmällä varren pitsikuvion takia...en tee valmiiksi.

Nämä miesten sukat piti tehdä, koska tuo pintaneule on mielestäni yksinkertaisen kaunis ja voi olla että nämä tulee tehtyä valmiiksi...voi olla...

                               

Tämä on ehkä pakko tehdä joskus valmiiksi. Filcolana Arwetta-langasta ja merinovillaa ja ehkä parasta käsialaa, mitä koskaan olen onnistunut tekemään. Olen kyllä kuullut, että arwettalla tulee tasaista jälkeä muutenkin...

                                

Nämä taasen mukavia kokeiluja ja ehkä jonkun näistä teenkin valmiiksi...

Kutominen on kuitenkin minulle ihan selkeästi ajankulua ja sillä saan parhaiten rauhoitettua autonomista hermostoani, joka menee hyvin äkkiä ylikierroksille rasituksesta. Jos olen tehnyt fyysisesti liikaa, puuhaillut liikaa kognitiivisten hommien parissa tai vaikka altistunut tuoksuille, jotka ovat sekoittaneet täysin elimistöni, on hyvä, kun voin palautua mukavan tekemisen parissa.  

Luominen ja luovuus on toinen tärkeä pointti kutomisessa; että saan olla värien ja käsillä tekemisen parissa ja nauttia suunnittelusta ja toteuttamisesta. 

Ehkä jonakin päivänä minusta tulee taas järkevä ja fiksu ja sukatkin valmistuvat pareineen;)

”Päivän hämärtyessä illaksi,

soivat puikot rauhoittavaa säveltään. 

Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus,

minkä luomme 

ja se ilo, 

minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme".

Eeva Haaviston kirjasta: Sata kansanomaista kuviokudinmallia.