Sairaasti sukkaa

Näin kesäkuun viimeisenä päivänä pitää tehdä pieni inventaario siitä, mitä on puolen vuoden aikana tullut tehtyä sukkarintamalla. Ajatus lähti viime vuonna siitä, kun erään marketin aulassa oli omatekoisia sukkia myyvä nainen, joka kertoi kutovansa vuodessa reilut 200 paria sukkia! No siihen lukemaan en kyllä yllä mitenkään, mutta päätin laittaa vähän ylös kuvia tekemistäni sukista ihan mielenkiinnosta, jotta vähän tietää mitä sitä vuoden aikana tekee. Laskeskelin kuvien perusteella, että sukkia olisi tällä hetkellä vajaa 40 + parit, joista ei vielä kuvaa ole tässä kollaasissa. Tästä puuttuu sitten vielä pipot, joita tein keväällä, että myös hartiahuivi. Ja tietysti kaikki yksiparisukat...:) Ihan silleen hyvin, ajatellen kuinka paljon minulla menee aikaa huilaamiseen ja rasituksesta palautumiseen ja asioiden suunnitteluun. Kun jo aamun suihkukeikka vaatii vähintään sen tunnin palautumisen.  Eilinen päivä meni täysin petipotilaana viikonlopun juhliin osallistumisen takia ja lojuin j...

Onkohan kenelläkään toisella sukankutojalla tällaista ongelmaa? Innostuu jostakin mallista tai ideasta tuhottomasti ja pakko saada heti kokeilla. Tekee sukan valmiiksi, mutta toista sukkaa ei sitten enää saakaan tehtyä, kun uutta ideaa jo pukkaa mielessä... Minä olen oikein huippu tässä hommassa;) Yksipari sukkia löytyy niin kuin kuvasta näkyy ja minulle onkin ehdotettu, että mitä jos tekisinkin parin toiselle, joka on hieman erilainen, niin kiinnostus säilyisi loppuun asti. No, vielä en ole siihen ruvennut... Olen tosiaan kutonut koko ikäni eikä koskaan aikaisemmin olisi tullut mieleenkään, että olisin uutta aloittanut ennen kuin edellinen on valmis. Ei todellakaan! Vaati kyllä ison kynnyksen ylityksen ja miettimisen, että voisinkohan aloittaa toisenlaista sukkaa vaikka tämä edellinen on kesken. Hirveän fiksuahan ja järkevää on kyllä tehdä molemmat valmiiksi niin sitten ne ovat valmiita, mutta aloin miettimään, että minkähän takia minun tässä vaiheessa elämääni pitäisi olla niin kauhe...

Juhannuksen aikana sain Twilight-sukat valmiiksi. Sää oli upea ja pystyin istua terassilla ja kutoa ja kun tuli liian lämmintä, siirryin pihalle ulkovajan eteen varjoon, jossa tuuli viilentää sopivasti lämpimällä ilmalla.  Me kun emme paljoa reissuihin pääse, olemme alkaneet sanomaan, että olemme mökillä, kun istumme vajan edessä ja juomme päiväkaffit tai muuten vaan vietämme aikaa. Jos joku kysyy missä toinen on, vastaus on että mökillä:) Tänne mökille siirtyminen vaatii vain tarkan suunnitelman, koska itse tarvitsen oikean korkuisen rahin jalkojen alle ja pehmusteet mukaan, ja sitten vielä koko kutomisarsenaali ja tietysti poppivehkeet (puhelin ja kuulokkeet). Joten tarkkaan täytyy pakata, että ei tarvitse monta kertaa kävellä talolta mökille. Suolavedet ja muut juomat täytyy kuitenkin hakea erikseen, jos ei nyt joku niitä minulle tuo. Jos istun tässä vielä, kun isäntä tulee töistä, tuo hän minulle ruoan tänne ja liittyy myös seuraani. Oikein on mökkitunnelmaa silloin... Mutta Tw...

Minulle tuli yhtäkkiä ylitsepääsemätön inspiraatio; pitkien kirjoneulesukkien tekeminen varastoissani olevasta Novitan Nallelangasta. Enpä ole sitten koskaan kutonut pitkiä kirjoneulesukkia Nallelangasta. Jotenkin aina langaksi on valikoitunut Novitan Seitsemän veljestä ja silmukkamäärä on ollut tuttu ja turvallinen 64s nelosen puikoilla. Lankavarastossani on jo kauan poltellut Nallen Taikalanka Nummi nimeltään. Taas yksi värisekoitus, joka täysin minun mieleeni ja pakko oli ostaa. Kävipä vielä niin, että tilasin viime vuonna Novitan Blackfriday-päiviltä yllätyspussukan ja sieltä tuli vielä kaksi kerää kyseistä lankaa lisää. Joten nyt sitä on ja aika tehdä siitä jotakin, vaikka kesä onkin kuumimmillaan, mutta inspiraatiohan ei katso aikaa eikä paikkaa. Nallesta löytyi vielä sopivan värinen vaalea liila kerä tai laventeli tuo taitaa olla nimeltään ja pohjaväriksi taidan ottaa Pirtan luonnonvalkoisen langan. On hieman ohuempaa kuin seiskaveikka ja nähtäväksi jää miten käy yhteen Nallelan...

Tulinpa tässä tehneeksi ystävälle villasukat, joissa kuvioina kalat ja hevoset. Siis kaksi eri sukkaparia; toiset kala-aiheiset ja toiset hevosaiheiset. Tällaisista toimeksiannoista tykkään, että annetaan aihe ja koko ja muuten vapaat kädet toteuttaa. Kalasukat tulivat pojalle ja hevossukat tytölle.                               Kalasukat tulivat tosiaan pojalle, joka ei ihan pieni enää ole, mutta ei aikuinenkaan, joten halusin sukista sellaiset, että eivät liian lapselliset, mutta eivät liian aikuismaisetkaan. Ratkaisin asian niin, että kalakuvio oli selkeä ja väritys sitten tyylikästä vaaleansinistä, tummansinistä ja ruskean eri sävyjä.  Olin jossain vaiheessa ostanut tuon Novitan 7 veljeksen multiraitakerän, kun ihastuin niin sen sävyihin ja odottanut vain, että keksisin, mihin sen käytän. Varastoista löytyi myös sinisen sävyjä, jotka sopivat siihen täydellisesti. Itsekin yllätyin kuinka kivasti so...

Ei ehkä ensimmäiseksi tulisi mieleen, että kroonisesti sairaankin elämä voi olla varsinaista extremeä. Mutta sitä se on, varsinkin ME-potilaan elämä, koko ajan elät äärirajoilla. En tietenkään hypi Benji-hyppyjä tai lentokoneesta laskuvarjolla, kiipeile korkeille vaarallisille vuorille, en edes samoile metsissä, en pyöräile vaikeakulkuisissa maastoissa maastopyörällä, en juokse ultrajuoksuja pitkin Lapin metsiä, en matkusta eksoottisiin maihin ja osallistu erilaisille safareille tai muille retkille, en sukeltele koralliriutoilla enkä kristallinkirkkaissa vesissä haikalojen ympäröimänä, en sukeltele edes Suomen vesistöissä, en tee pitkiä kanoottireissuja kotimaassa enkä ulkomailla, en oikeastaan tee mitään, mitä yleisesti ajatellaan olevan extremeä...                                 Mutta, minä elän ME-potilaan elämää ja jokainen päivä, jokainen hetki on yhtä extremeä. Jokainen aamu alkaa kuulostelulla mikä o...

Nyt huomaan selkeästi, että viime aikoina olen hieman ylittänyt fyysisen tekemisen rajani ja se on sitten suoraan pois kognitiivisesta puolesta. Ajatus ei luista eikä mitään tule mieleen, vaikka kuinka yrittää muistella ja palautella mieleen...aika tyhjää on pääkopassa tällä hetkellä. Olisin jatkanut kesäsukkien tekoa, mutta vaikka tiedän, miten tein toisen sukan, sen miettiminen on liikaa. Varsinkin tämän varren kuvion tekeminen vie nyt liikaa voimia ja energiaa, jota tarvitsen ihan normaaliarkeen. Joten jatkan toiste... Itselleni sain sukat tehtyä ja tällä hetkellä tuntuu, että niitä pystyy jopa pitämään. Lankana Dropsin Nord-lanka, joka sisältää merinovillaa ja alpakkaa, joten pehmeät ovat. Tein kaksinkertaisella langalla, joten työ eteni joutuisasti ja helppo malli, että ei muuta kuin tehdä sen kummosemmin ajattelematta...                                     Nyt, kun si...

Mansikkapaikaksihan sanotaan mieluisaa paikkaa, jossa on hyvä olla. Tässä terassin päädyssä on minun mansikkapaikkani ja oma soppeni. Tässä minä istun aina, kun on sopiva sää ja kudon, tai stikkaan niin kuin meillä sanotaan. Ensiksi tähän päätyyn laitettiin vaalea pleksilevy tuulensuojaksi. Tässä kun tuulee todella kylmästi, kun pohjoisesta tuulee. Levyn piti olla väliaikainen ratkaisu, mutta näyttäisi, että se on tullut jäädäkseen. Sen jälkeen isäntä värkkäsi minulle vanhasta penkistä tuollaisen keinun, jossa on sopiva selkänoja ja kaltevuus ja sitä saan lisättyä, kun laitan jalat rahille ja vedän keinua eteenpäin. Olen aina haaveillut tällaisesta amerikkalaistyylisestä keinusta, jossa saan rauhassa istuskella ja katsella maailman menoa.  Tärkeää on myös, että paikka on varjoinen ja se hoituu aurinkovarjolla. Minä en sairauteni vuoksi pysty istua suorassa auringonpaisteessa, koska jalkani turpoavat heti lämmöstä ja sitten alkaakin pahoinvointi ja huimaus. Iltapäiv...